Laila Tarpila
Yle
Orest Bodalewin asettuminen Viipuriin vain 11-vuotiaana on erikoinen tarina. Bodalew kertoo vallankumouksen heittäneen hänet Muolaan järven rannalle, mistä viulisti Boris Sirpo hänet korjasi. Bodalewista tuli Sirpon perustaman Viipurin Musiikkiopiston ensimmäinen loppututkinnon suorittaja 1922, Suomen kansalainen 1945 ja lopulta myös palkittu kanankasvattaja.
Useat pianisti Orest Bodalewista (7. maaliskuuta 1907 Pietari – 1. maaliskuuta 1965 Helsinki) kertovat lähteet mainitsevat soittajan suhtautuneen intohimoisesti kanoihin.
Suhde lintuihin alkoi jo kun Orest sai kasvattikodin Viipurissa varatuomari Kalle Patomäen ja pianonsoiton opettaja Vilma Patomäen luota. Lapsettomaksi jäänyt pariskunta vietti kesät Tienhaaran maatilallaan, missä Orest-poika teki työtä kuin hevonen ja sai samalla tuntuman elämään kissojen ja kanojen kanssa.
Eräs Berliinin 1920-luvun lopun opiskelutoveri on muistellut, kuinka Orest halusi usein lähteä eläintarhaan ja siellä nimenomaan kanojen luo.
Markiisitar d'Arquanquen linnassa Biskajanlahden rannalla Bodalew herätti pahennusta kadottuaan kesken juhlien tutustumaan markiisittaren kanatarhaan.
Juhlapukuinen pianisti teki saman tempun konserttien ja kutsujen lomassa myös muualla Ranskassa ja Englannissa.
Vasta toisen maailmansodan päätyttyä ja Bodalewin perheellistyttyä, hän saattoi keskittyä opetustyön ohella kanankasvatukseen. Orest Bodalew perusti perheen Nummelan huvilalle oman kanalan ja sai harrastuksestaan monia palkintoja.
Bodalewin Blüthner-flyygelin viereen kasvoi kanakirjasto, josta löytyi ammattikirjallisuutta yhdeksällä eri kielellä.
Pianonsoittoa ja kanankakkaa
Bodalewin kanaharrastuksesta on kerrottu hauskoja juttuja.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa kertoo tarinan Sibelius-Akatemian pianonvirittäjästä Heinosta, joka oli asunut Bodalewien naapurustossa.
– Bodalewit saattoivat olla jonkinlaisia verlandisteja, varhaisia nudismiin uskovia, ehkä terveysfilosofi Are Waerlandin oppien noudattajia, sillä virittäjä Heino kertoi pianistilla olleen tapana ruokkia siipikarjaa ilkosillaan. Pianonvirittäjän ilkikurinen ajatus liiteli niin pitkälle, että kohta ajauduttiin mietittimään kuinka saattoi käydä jos ryhtyi ruokkimaan kanoja ilman housuja.
Pianisti Martti Paavola oli tavannut kerran kollegan paitasillaan heittelemässä kanankakkaa. Alentuvaan toteamukseen kuinka sinä taiteilijana viitsit tehdä tuollaista, Bodalew vastasi voimasanalla ja jatkoi:
– Kun mie kaks päivää harjoittelen niin kyllä mie ainakin viis kertaa siun ohjelmistois soitan.
Pietarilaisesta perheestään erkaantunut Orest Bodalew ja Viipuri
Mikään lähde ei kerro – ei myöskään Bodalew itse – kuinka hän tosiasiallisesti joutui eroon pietarilaisesta perheestään. Orestin isä oli Pietarin kaupunginarkkitehti Basil de Bodalew, äiti Ludmica oli omaa sukua Arsenjeff.
Orest oli kuusilapsisen sisarussarjan nuorin ja perheellä oli kesäpaikka Muolaassa Karjalankannaksella.
Bodalevin kertoman mukaan Boris Sirpo, alun perin Wolfson, sittemmin Sirob ja lopulta Sirpo, joka perusti Viipurin Musiikkiopiston 1918, pelasti hänet ja vei pianisti ja varatuomarin rouva Vilma Patomäen luo.
– Vilma Patomäki ei tahtonut aluksi minua edes kuulla, mutta Sirpo pakotti. Sittemmin Patomäestä tuli kasvatusäitini, ja hänen olleessan ulkomaan matkoilla jouduin pitämään kaikki hänen tuntinsa Viipurin Musiikkiopistossa.
Viipurista Helsingin kautta Euroopan konserttilavoille
Viipurin vuosien jälkeen lahjakas Orest Bodalew siirtyi Helsingin Konservatorioon Ingeborg Hymanderin oppilaaksi ja piti ensikonsertin Yliopiston juhlasalissa 19-vuotiaana.
Sen jälkeen seurasivat opinnot Berliinissä Gottfried Galstonin johdolla. Opiskelurahoja Bodalew sai harjoitusmestarina Berliinin Städtisches Operissa ja ensikonsertti Berliinissä oli vuorossa 1929.
Vuodet 1929-1939 Orest Bodalew asui Pariisissa konsertoiden Ranskan lisäksi Lontoossa, Sveitsissä, Belgiassa, Saksassa, Ruotissa ja tietysti säännöllisesti kotimassa Suomessa. Hän opetti Pariisissa kahdessa eri konservatoriossa ja toimi laulumaestro Fernando Torellin assistenttina.
Hän sai henkilökohtaisia ohjeita kuuluisilta säveltäjiltä Manuel de Fallalta, Sergei Rahmaninovilta, Sergei Prokofjevilta ja Ignacy Paderewskilta.
Bodalew voitti 1930-luvun puolivälissä kansainvälisen Chopin-kilpailun, johon otti osaa yli 50 pianistia. Voiton ansiosta hän sai erikoisen työn: hänet valittiin esittämään Chopinin teoksia mykkäelokuvaan valtavaan Pariisin Gaumont Palace -elokuvateatteriin. Teatteriin mahtui 6.000 katsojaa.
Toinen maailmansota katkaisi kansainvälisen uran
Suomeen Bodalew palasi syksyllä 1939 sodan katkaistua valmiiksi suunnitellun Amerikan-kiertueen. Helsingissä hän rakastui hotelli Engmanin omistajattaren kasvattityttäreen Astrid Engmaniin. Pariskunta avioitui 1940 ja sai kolme lasta.
Bodalew ansaitsi elantonsa opettamalla sekä yksityisesti että Helsingin Kansankonservatoriossa. Vähän ennen äkillistä kuolemaansa hän oli saanut opettajan paikan Lahteen siirtyneestä Viipurin Musiikkiopistosta.
Evakkona Suomeen tullut Orestin veli Juri Bodalew asui 40-luvulla vaimonsa Elsan kanssa Orestin ja Astridin Nummelan kodin yläkerrassa. Omaa äitiään Bodalew ei lapsuuden jälkeen enää koskaan tavannut.
Äiti ja Orest tiesivät toistensa olevan elossa, mutta Stalinin aikaan yhteydenotto oli vaarallista. Vasta Stalinin kuoleman jälkeen Bodalew selvitti äitinsä osoitteen ja lähti tätä tapaamaan, kuitenkin liian myöhään sillä äiti oli kuollut vähän ennen Orestin saapumista.
Lopuksi vielä muutama sana kanoista. Orest Bodalew ei suinkaan ollut ainoa aikanaan kanaharrastuksesta innostunut muusikko. Tiedetään, että tähtitenori Benjamino Giglillä oli suuri kanafarmi ja kanala oli myös saksalaisella kamarilaulaja Arno Schellenbergillä, jonka Suomen-kiertueen Bodalew säesti.
Jopa Sergei Prokofjev oli 20-luvun alussa Baijerissa oleskelessaan hankkinut itselleen hautomakoneen ja seurannut tarkasti sen tapahtumia.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Bodalew, Orest: Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Miettinen, Ritva: Vaahteristo. Nummelan kylähistoria, Huhdanmäki. 16.10.2008.
Sariola, Petri: Orest Bodalew – suomalaisen pianotaiteen outsider. Amfion 17.8.2016.
