Laila Tarpila
Yle
Matti Rantanen löysi klassisen musiikin jo koulupoikana, vaikka oma soitin olikin kansansoittimena tunnettu harmonikka. Rantanen onnistui nostamaan harmonikan taidemusiikkisoittimeksi, vaikka ura alkoikin pikkuruisen työläiskodin komerossa kenkälaatikkoa soittaen.
Kun Rantasen perheen kolmas poika Matti Rantanen syntyi (20. helmikuuta 1952 Helsinki), perheen yhden huoneen kokoinen koti sijaitsi Pohjoisella Makasiinikadulla, Siriuksen talon piharakennuksessa.
Koti, tai oikeammin hellahuone, johon pikku Matti syntyi, oli yhtä aikaa nelihenkisen perheen keittiö, olohuone ja makuuhuone. Aluksi sinne ei tullut edes kylmää vettä. Vessaan piti mennä portaita alas ja pihan yli kellariin. Mutta entisten hevostallien yläpuolella, ajurien lepohuoneena aikanaan toimineen kodin vuokra oli halpa, lähes olematon.
Matin vanhemmat veljet Risto ja Pekka oli sodan aikana lähetetty sotalapsiksi Ruotsiin. Risto oli palannut kotiin, mutta kolmivuotiaana reissuun lähtenyt Pekka jäi Ruotsiin ottovanhempien luokse.
Matin isä oli lähtenyt nuorena miehenä Suomusjärveltä puusepän oppiin Helsinkiin. Hänestä tuli antiikkipuuseppä, joka lopulta teki pitkän päivätyön postin puuseppänä, ja työskenteli siinä sivussa antiikkihuonekalujen parissa.
Äiti oli syntyisin lestadiolaisperheestä Pudasjärveltä ja toimi kausiapulaisena Yhtyneiden Kuvalehtien toimistossa.
Kolmevuotias soitti kenkälaatikkoa komerossa
Suomusjärveläinen Leevi Rantalaiho, 1950-luvun kärkihahmoihin kuulunut harmonikansoittaja oli Matin isän ystävä. Rantalaiho teki Yleisradiolle harmonikkaohjelmia, joita kävi nauhoittamassa Ylen tiloissa Kasarmitorin laidalla. Rantasten luona oli helppo piipahtaa, koska heidän pikku kotinsa sijaitsi siinä aivan vieressä.
Kerran Leevi Rantalaihon ollessa kyläilemässä Matti Rantanen kertoo aivan jähmettyneensä kuuntelemaan Rantalaihon soittoa. Käsiin osunut kenkälaatikko kävi harmonikasta ja kolmevuotias vetäytyi komeroon soittamaan ja laulamaan. Joulupukki toi kahden vuoden kuluttua pojalle oikean haitarin.
Matin ollessa 6-vuotias soittoharrastus jatkui isän työkaverin pojan, sittemmin oopperalaulajaksi ryhtyneen Raimo Sirkiän kanssa.
Mieluummin ojankaivajaksi kuin tanssimuusikoksi
Jo 8-vuotias Matti tiesi mitä halusi. Kaverukset Matti ja Raimo kävivät Lasse Pihlajamaan harmonikkaopistoa Lönnrotinkadun ja Albertinkadun kulmassa. Raimo tykkäsi bändihommista läpi kouluvuosien, mutta Matti totesi:
– Mieluummin ojankaivajaksi kuin tanssimuusikoksi. Minä haluan soittaa konserttimusiikkia.
Myöhemmin Rantasen luokanvalvoja Helsingin Normaalilyseossa, professori L. Arvi P. Poijärvi tunnisti koulupojan poikkeukselliset taidot ja ennusti että Matilla tulisi jonain päivänä olemaan oma harmonikkaluokka Sibelius-Akatemiassa.
Matti tekee kaksi tärkää huomiota ja marssii Sibelius-Akatemian rehtorin puheille
Partituurien kanssa Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin konserteissa käynyt nuorukainen teki kaksi merkittävää huomiota:
1. Harmonikalla ei ollut mitään asiaa Sibelius-Akatemiaan, koska sille ei ollut sävelletty omaa ohjelmistoa.
2. Harmonikalle voisi olla tilaa uuden musiikin parissa.
Haettuaan oppia Kööpenhaminan Kuninkaallisesta musiikkiakatemiasta, jossa Mogens Ellegaard oli kehittänyt harmonikan opetusta ja yhteistyötä säveltäjien kanssa, 23-vuotias Rantanen tarttui härkää sarvista, ja pyysi audienssia Sibelius-Akatemian rehtorilta Veikko Helasvuolta.
Rantasen mukaan kaikki kävi lopulta kumman kivuttomasti. Kun Sibelius-Akatemian harmonikkaluokka aloitti 1977, Rantasella oli neljä oppilasta, mukaan lukien Heidi Velamo, sittemmin Rantasen puoliso.
Kun pirunkeuhko asettui Sibelius-Akatemiaan
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa kertoo, että kun Matti Rantanen aloitti Sibelius-Akatemian harmonikkaluokan johtajana, pirunkeuhko sai jalansijan klassisen musiikin akatemiassa.
Rajamaa kuitenkin jatkaa:
– Pirunkeuhko-epiteetti on itse asiassa mahdollisimman kaukana Matti Rantasen joviaalista ja karismaattisesta ja aina leppoisasta persoonallisuudesta.
Matti Rantanen aloitti Sibelius-Akatemian lehtorina 1983 ja hänelle myönnettiin professorin arvonimi 2015.
Taiteilija kahden tulen välissä
Harmonikan nostaminen kansan parista kulttuurieliittiin, ei käynyt kivuttomasti. Oppiainetta seurattiin tarkasti ja kritiikkiä kuului molemmilta suunnilta, sekä kansan- että korkeakulttuurin puolelta.
Rantanen on itse arvellut, että suurimmat vastustajat tulivat harmonikkaväen keskuudesta. Siellä pelättiin, että soittimesta tulisi liian hieno ja kansanmusiikki jäisi taka-alalle. Konserttihanuristi Veikko Ahvenaisen mielestä professori "aivopesee oppilaansa" keskittymällä yksipuolisesti klassiseen musiikkiin.
Taideväen puolella kriitikoksi nousi aikanaan Seppo Heikinheimo, joka Matti Rantasen mukaan raportoi välillä positiivisestikin.
Jukka Tiensuun teos Sinistro oli vallankumous
Matti Rantanen keskittyi alussa etupäässä klassisen musiikin sovituksiin, mutta pian suomalaiset säveltäjät alkoivat tehdä myös harmonikalle suunnattuja sävellyksiä. Heitä olivat muun muassa Einojuhani Rautavaara, Aulis Sallinen, Magnus Lindberg ja ennen kaikkea Jukka Tiensuu.
Rantanen on itse kuvaillut Jukka Tiensuun harmonikalle ja kitaralle säveltämää teosta Sinistroa:
– Se oli vallankumous suomalaisessa ja kansainvälisessä harmonikkakirjallisuudessa. Pomppaus oli tosi suuri, kertaheitolla keskelle kansainvälistä avantgardea. Mitään sentyyppistä en ollut aikaisemmin soittanut.
Sittemmin Matti Rantanen on kantaesittänyt lähes 80 suomalaista teosta.
Kuuntele: Matti Rantanen ja kitaristi Pekka Vesanen esittävät Jukka Tiensuun teoksen Sinistro. Ylen kantanauha. Äänitetty 15.2.1978.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Heino, Anni: Rantanen, Matti kirjassa Suomen musiikin historia. Esittävä säveltaide. WSOY. Jyväskylä 2002.
Tasala, Markku: Pala kaakeliuunia, pala elämää Suomen Kiinteistölehden erikoisjulkaisussa Talo Kasarmitorin laidalla. Forssan kirjapaino Oy 2005.
Kononen, Seppo: Hanurin mestari arvostelee Sibelius-Akatemiaa. Savon Sanomat 18.09.2014.
Palm, Päivi: Harmonikan yhdistämät. Turun Sanomat 28.12.2009
