Kuoronjohtaja Heikki Klemetillä oli tapana ärjyä laulajilleen tukka pörrössä ja silmät kiiluen. Ääri-isänmaallinen Klemetti innostui 1930-luvulla lapuanliikkeestä ja IKL:stä. Hän julkaisi monet muistelmat, mutta vaikeni visusti nuoruutensa traumaattisista tapahtumista, jotka selittävät hänen hillitöntä käytöstään ja poliittisia mielipiteitään.
Heikki Valentin Klemetti (14. helmikuuta 1876 Kuortane – 26. elokuuta 1953 Helsinki) oli kuoronlaulun uranuurtaja, kuoronjohtaja, säveltäjä ja musiikinhistorian opettaja. Hän oli myös musiikkiarvostelijana huomattava vaikuttaja 1900-luvun alkupuolen suomalaisessa musiikkielämässä.
Ylioppilaskunnan Laulajien loistokausi
Kuorolaulu oli 1800-luvulla musiikkielämässä uusi ilmiö. Romanttisen kansallistunteen vallassa kokoonnuttiin yhteen ja laulettiin. Säveltäjä P.J. Hannikainen perusti mieskuoro Ylioppilaskunnan Laulajat 1883. Kuoro kantaesitti uusia suomenkielisiä kuorolauluja mm. Jean Sibeliuksen 1890-luvun tuotantoa.
Heikki Klemetti esiintyi YL:n johtajana ensi kerran joulukuussa 1898. Ohjelmassa oli mm. Sibeliuksen Aleksis Kiven runoon säveltämä Sydämeni laulu. Teos sai ihastuneen vastaanoton niin yleisön kuin arvostelijoidenkin keskuudessa. Näin Klemetti aloitti loistavan kautensa YL:n johdossa ja johti kuoroa aina vuoteen 1927.
Vuonna 1900 Klemetti perusti YL:n eliittikuoron, Suomen Laulun, joka laajeni sekakuoroksi 1907. Suomen Laulua hän johti vuoteen 1942.
Tukka pörrössä, silmät kiiluen
Heikki Klemetti oli synnynnäinen päällikkö, vallanhaluinen ja ankara. Ensitöikseen hän lopetti kuorolaisten tavan nauttia alkoholia harjoituksissa.
Klemetti tutki esitettävät teokset tarkasti ja harjoitutti kuoroa huolellisesti. Hän oli päättäväinen, sitkeä ja pitkäjänteinen, hän hioi yksityiskohtia loputtomiin.
Esityksissä Klemetti ohjaili kuoroa vain pienillä ranneliikkeillä ja sormenpäillään, mutta harjoituksissa hän johti tukka pörrössä, silmät kiiluen, fanaattisesti ja intensiivisesti. Jos kaikki ei osunut kohdalleen, hän saatoi mennä suunniltaan. Hänen itsehillintänsä petti täysin, ja hän ärjyi laulajille käyttäen karkeaa kieltä.
Kuisma
Kuorolaiset nimittivät Klemettiä Kuismaksi. Larin Kyösti oli julkaissut 1902 runon Kuisma ja Helinä. Runon Kuisma on vihattu, tuimasilmäinen kasakkapäällikkö, jonka ruoska viuhuu. Klemetti ei pitänyt kuorolaisten hänelle antamasta lisänimestä.
Jonkun toisen kuoronjohtajan kohdalla hillitön käytös olisi johtanut pikaiseen johtajan vaihdokseen, mutta Klemetti pystyi pitämään paikkansa, vakuuttamaan laulajansa ja yleisönsä.
Heikki Klemetin kiivaus, pisteliäisyys ja suoranainen ilkeys eivät kohdistuneet vain kuorolaisiin tai taiteilijoihin, joita hän arvosteli julkisesti lehtikritiikeissään. Klemetti hankki vihamiehiä myös kollegoistaan. Syvästi uskovalle musiikkitieteen professori Ilmari Krohnille hän tiuskaisi:
– Ole kuinka saatanan jumalinen hyvänsä, helvettiin sinä kuitenkin lopuksi joudut!
Äärioikeistolainen nationalisti
Klemetin koko toimintaa ohjasi hänen nuorena omaksumansa kansallismielisyys. Se oli jyrkkää nationalismia, jossa keskeistä oli oikeistolainen isänmaallisuus, aitosuomalaisuus ja suomen kielen arvon korostaminen – ja ruotsin kieltä vastaan hyökkääminen.
Työväenliikkeeseen Klemetti suhtautui kielteisesti varsinkin vuoden 1917 jälkeen. Tammikuusta huhtikuuhun 1918, kun punainen Kansanvaltuuskunta piti valtaa Helsingissä, hän tunsi olevansa hengenvaarassa ja piiloutui kotinsa ullakolle.
Klemetti innostui lapuanliikkeestä 1930-luvulla vaiheessa, jolloin liikkeen toiminta suuntautui kommunisteja vastaan. Hän hyväksyi kommunistien muiluttamisen Neuvostoliittoon, kannatti Mäntsälän kapinaa ja Isänmaallista kansanliikettä (IKL) ja ihaili sen johtajaa Vihtori Kosolaa.
Häikäilemätön Hermanni
Heikki Klemetin juuret olivat Etelä-Pohjanmaalla. Hänen isänsä Herman Klemetti toimi Kuortaneen seurakunnan lukkarina. Herman oli 28-vuotias, kun hän solmi avioliiton nimismiehen varakkaan lesken kanssa. Morsian oli 56-vuotias. Liitto päättyi yhdeksän vuotta myöhemmin vaimon kuolemaan.
Toisen avioliittonsa Herman solmi 43-vuotiaana. Morsian oli Kuortaneen köyhän kappalaisen 15-vuotias tytär Eva Lovisa Wettberg. Eva oli säätyläisperheen tytär ja kaunotar. Hän oli käynyt Vaasan tyttökoulua, opiskellut ranskaa ja pianonsoittoa.
Eva pakotettiin naimisiin itseään 30 vanhemman, äkkipikaisen ja kessua polttelevan lukkarin kanssa.
Perheeseen syntyi viisi lasta, joista esikoinen Herman Jakob kuoli 4-vuotiaana. Vuonna 1876 syntyi toinen poika, Heikki Valentin, hänen jälkeensä syntyi vielä kaksi siskoa ja veli.
Koulutielle
Heikki aloitti koulun 6-vuotiaana 1882. Matkaa kouluun oli melkein kolme kilometriä, ja isän vaatimuksesta poika teki taipaleen raskasta perheraamattua kantaen.
Kaksi vuotta myöhemmin 1884 Heikki lähettiin Vaasan suomenkieliseen kouluun. Kyttyräselkäinen Fiia-täti lähti mukaan sisarenpojan hoitajaksi. Heikki ja Fiia asuivat Vaasassa vuokralla puutalon ullakkokamarissa.
Isä-Hermannia syytettiin juopumuksesta virantoimituksessa ja kirkkoviinin luvattomasta nauttimisesta. Isä sai pitää työpaikkansa, mutta tapahtuma masensi häntä. Herman Klemetti kuoli 63-vuotiaana 1888.
Musertava häpeä
Keväällä 1890 Heikki tuli kesken koulun kotiin toipumaan keuhkoputkentulehduksesta ja järkyttyi: äiti oli raskaana.
Lukkarin lesken avioton lapsi herätti Kuortaneella ankaraa paheksuntaa. Lapsen isä oli todennäköisesti paikkakunnalle 1889 muuttanut uusi kanttori Kaarle Enqvist. Miksi äiti ei avioitunut uuden kanttorin, lapsensa isän kanssa, johtui ehkä siitä, että Enqvist oli vakavasti sairas. Hän kuoli munuaisvikaan keväällä 1891.
Häpeä särki 14-vuotiaan Heikin maailman. Hän kieltäytyi palaamasta kouluun ja suunnitteli lähtöä merille. Kun äiti ja holhooja eivät tähän suostuneet, hän lähti apteekkioppilaaksi Tampereelle ja jatkoi sieltä Ouluun.
Kun Kaarle Enqvistin vanhempi veli kanttori Sikstus Aksel Enqvist tuli veljensä hautajaisiin ja näki herttaisen Evan ja pienen veljentyttären, solmi hän Evan kanssa avioliiton saman vuoden joulukuussa.
Vaikka pahin häpeä väistyi nyt Klemetin perheen yltä, äiti muutti uuden miehensä ja nuorempien lastensa kanssa Karjalan kannakselle Räisälään, kuortanelaisten juoruilun ulottumattomiin.
Koulutoverit kehottivat kirjeissään Heikkiä palaamaan Oulusta takaisin Vaasan ja lyseoon, minkä hän sitten lopulta tekikin.
Yksin maailmassa
Äidin ja sisarusten muutettua pois Karjalaan Heikki jäi yksin. Kuuroutuneen, rutiköyhän Fiia-tädin ahdas, kylmä mökki oli viimeisinä kouluvuosina hänen ainoa turvapaikkansa.
Silloin musiikki tuli Heikin elämään. Kvartettilaulu, kvartetin johtaminen, laulajatoverien ystävyys ja veljellinen seura kohottivat Heikin itseluottamusta.
Elämäkerturi Pentti Virrankosken mukaan nuoruuden kovat kokemukset vaikuttivat sekä Heikki Klemetin luonteeseen että hänen poliittiseen suuntautumiseensa:
– Idealismi oli peräisin Klemetin nuoruuden ajan henkisestä miljööstä, ja jokin hänen luonteensa piirre teki hänet hyvin vastaanottavaksi aatteille. Siihen vaikutti muun muassa halu samastua viiteryhmään, joka taisteli hyvän aatteen puolesta, ja päästä osalliseksi sen voimasta. Tämä saattoi merkitä paljonkin miehelle, joka lienee tuntenut nuorena itsensä yksinäiseksi.
Klemetti vaikeni
Heikki Klemetti pääsi ylioppilaaksi Vaasan lyseosta 1894.
Hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta ja valmistui maisteriksi 1899. Samalla hän opiskeli Helsingin orkesterikoulussa. Seuraavina vuosina hän täydensi musiikkiopintojaan ulkomailla mm. Prahassa, Berliinissä, Regensburgissa ja Pietarissa.
Vanhoilla päivillään Heikki Klemetti julkaisi useita muistelmateoksia, mutta nuoruutensa traumaattisista tapahtumista hän vaikeni visusti.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Kangas, Laila: Laurilan työ sekä Vilppulan vaihe - Heikki Klemetin marssilaulu kertoo sisällissodan tarinaa. Musiikin kevät 1918 - kohtaloita sisällissodan Suomessa 1918. Yle Klassinen 8.6.2918.
Lehtonen, Tiina-Maija: Kuoronjohtaja Heikki Klemetin vapaa-ehtoinen vankeus. Työväenmusiikkimies Väinö Pesolan päiväkirja. Musiikin kevät 1918 - kohtaloita sisällissodan Suomessa. Yle Klassinen 18.3.2018.
Wikipedia. Heikki Klemetti.
Virrankoski, Pentti: Heikki Klemetti. Elämäntyö ja henkilökuva. SKS. Hämeenlinna 2004.
Katso ja kuuntele
Klemetti, Heikki (san. & säv.): Vilppulan urhojen muistolle. Otaniemen Kaiku, joht. Tapani Länsiö. Yle Areena 2018.
Klemetti, Heikki: Oi kallis Suomenmaa. Ylioppilaskunnan Laulajat, joht. Pasi Hyökki. Presidentti Mauno Koiviston hautajaistilaisuuden päätös 25.5.2017.
Heikki Klemetti johtaa Suomen Laulua
