Tammikuun 19. päivänä syntynyt säveltäjä Pehr Henrik Nordgren oli 26-vuotias filosofian maisteri, kun hän matkusti Tokioon vuonna 1970 opiskelemaan sävellystä ja perinteistä japanilaista musiikkia. Kolme vuotta myöhemmin palatessaan Nordgrenilla oli tuliaisina japanilainen nuorikko ja pianotaiteilija Izumi Tatenon tilaama pianoteos Korvaton Hoichi.
Säveltäjä Pehr Henrik Nordgrenin (19. tammikuuta 1944 Saltvik – 25. elokuuta 2008 Veteli) juuret ovat Ahvenanmaalla.
Ahvenanmaa
Pehr Henrik Nordgenin äiti, kirjailija Aili Nordgren oli pienviljelijän tytär Vårdön saarelta. Perheessä oli 11 lasta, joista kolmesta, Sallysta, Unosta ja Ailista tuli kirjailijoita ja Runarista runoilija.
Aili ja Sally olivat matkustaneet 1930 siirtolaisiksi New Yorkiin. Sally teki töitä kotiapulaisena ja harrasti vapaa-ajallaan kirjoittamista. Hän osallistui Holger Schildt – kustantamon kirjoituskilpailuun ja voitti. Sally Salmisen Katriina julkaistiin 1936 ja käännettiin useille kielille. Salmiselle ehdotettiin jopa kirjallisuuden Nobelia.
Sallyn esimerkin rohkaisemina myös Aili, Uno ja Runar tarttuivat kynään. Ailin pojista Ralfista tuli kirjailija ja Pehr Henrikistä säveltäjä. Ei ihme, että PH Nordgren tunnetaan erityisesti säveltäjänä, joka kertoo tarinoita.
Helsinki
Pehr Henrik Nordgren opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa ja sävellystä yksityisesti Joonas Kokkosen johdolla 1965–69. Musiikkitieteen professorina oli 1960-luvulla laajan Sibelius-elämäkerran parissa työskentelevä Erik Tawaststjerna, ja Nordgren oli yksi hänen tutkimusapulaisistaan.
Nordgren valmistui filosofian kandidaatiksi 1967. Hänen pro gradu –tutkielmansa käsitteli Dmitri Shostakovitshin orkestrointia. Vaikka Nordgren tyylillisesti oli kaukana Shostakovitshista, säveltäjäystävä Kalevi Ahon mukaan Shostakovitsh oli Nordgrenille tärkein henkinen säveltäjäesikuva läpi elämän.
Ujo säveltäjä Ateljee-baarissa
Sibelius-Akatemiassa sellonsoittoa opiskeva Seppo Kimanen tutustui 21-vuotiaaseen Nordgreniin Helsingissä vuonna 1965.
– Nordgrenille tyypillinen päiväohjelma alkoi muotoutua jo silloin: ensin tiukka periodi keskittynyttä työntekoa kotona, sitten rentoutumista ravintolassa ystävien kesken, Kimanen muistelee.
– Varmimmin tulevan mestarin tavoitti Ateljeesta, muusikkojen suosimasta korttelikapakasta Sibelius-Akatemian lähellä. Vaikka hän oli ujonpuoleinen, keräsi hän ympärilleen muita muusikkoja kuin näkymättömän magneetin vetämänä. Keskustelut liittyivät enemmän tai vähemmän säveltaiteeseen ja saivat ajoittain jopa lievästi filosofisen vivahteen.
Tokio
Vuonna 1970 Nordgren matkusti Japaniin opiskelemaan sävellystä ja perinteistä japanilaista musiikkia Tokion Taiteiden ja Musiikin yliopistossa. Hän viipyi Tokiossa kolme vuotta ja palasi Suomeen 1973 mukanaan vastavihitty japanilainen puolisonsa Shinobu Suzuki.
PH oli tutustunut japanilaiseen pianotaiteilijaan Izumi Tatenoon, joka oli asunut Suomessa vuodesta 1964. Japanilaiset vaikutteet olivat tuntuvilla Nordgrenin pianoteoksessa Korvaton Hoichi vuodelta 1972. Sävellys oli ensimmäinen kymmenestä balladista, jotka perustuivat japanilaisiin kauhukertomuksiin.
– Itse tajusin ensimmäisen kerran PH:n lahjakkuuden kuullessani japanilaiseen kummitustarinaan perustuvan pianokappaleen Korvaton Hoichi Tatenon esittämänä, Seppo Kimanen muistelee.
– Näitä japanilaisiin kauhutarinoihin pohjautuvia pianokappaleita syntyi kaikkiaan kymmenen teoksen sarja.
Korvaton Hoichi
Säveltäjä itse on kertonut Korvattoman Hoichin synnystä seikkaperäisesti.
– Korvaton Hoichi on ensimmäinen niistä kymmenestä balladista, jatka sävelsin vuosina 1972–77. Balladit kytkeytyvät ohjelmallisesti Lafcadio Hearnin vuonna 1904 kirjassaan Kwaidan julkaisemiin japanilaisiin kummitustarinoihin. Hearn, joka oli brittiläis-kreikkalaista syntyperää, eli viimeiset vuotensa Japanissa, sai Japanin kansalaisuuden ja otti itselleen japanilaisen nimen Yaku Koizumi.
– Merkittävän osan näistä Kwaidan-balladeista sävelsin opiskellessani Japanissa ja käydessäni siellä myöhemmin vuonna 1977. Koko sarja on omistettu japanilaiselle pianistille Izumi Tatenolle, joka on asunut Suomessa yli kymmenen vuotta. Hänen pyynnöstään tuli Mimi-nashi-Hoichista ensimmäinen yritykseni kirjoittaa jotakin pianolle. Teoksen kantaesitys tapahtui Tatenon toimesta Sendain kaupungissa Japanissa kesällä 1972.
– En halua puolustautua käsitteeltä ’ohjelmamusiikki’. Varmasti Hearnin rakastettavien ja mestarillisesti kirjoitettujen kertomusten tunnelma on vaikuttanut balladien muotoutumiseen. Yksinkertaisella, mutta samalla kertaa hienostuneella ja älykkäällä tavalla hän välittää demonien ja kummitusten maailman uskomattomat ja salaperäiset tapahtumat. Näissä kertomuksissa, Stories and Studies of Strange Things, on minua yhtä paljon kuin joidenkin tarinoiden buddhalainen aines kiehtonut niissä oleva maaginen ja epätodellinen, joka kuitenkin Hearnin kuvailemana kasvaa miltei todelliseksi.
– Erityisen kiehtova on kertomus sokeasta biwansoittajasta Hoichista, jonka henget ottavat mukaansa menneisyyteen. Päästäkseen vapaaksi hengistä Hoichi antaa maalata itsensä täyteen buddhalaisia rukouksia ja loitsuja. Mutta kun munkit unohtavat korvat, tulee henkien lähetti ja leikkaa ne irti. Koin kertomuksen dramaattisena, ja suurin osa musiikista voisi olla nykyaikainen vastine sille kertomukselle verisestä Dan-no-uran taistelusta, jonka Hoichi esittää hengille biwan säestyksellä.
– Kun Akamagasekin temppelin munkit etsivät Hoichia, he löytävät hänet laulamasta ja soittamasta sateisena yönä Amidajin hautausmaalla. ’Strenously he made his biwa to rattle and ring and clang; more and more wildly he chanted the chant of the battle of Dan-no-ura’, kirjoittaa Hearn. Lopuksi, korvansa menetettyään, Hoichista tulee legendaarinen buddhalainen pyhimys. Sävellys päättyy voimakkaasti kontrastoivassa tunnelmassa pelkin rinnakkaisin mollisoinnuin.
Hoichin jälkeen Tateno tilasi Nordgrenilta useita teoksia ja esitti lähes koko tämän pianotuotannon.
Kaustinen
– Kolme vuotta myöhemmin PH palasi Suomeen avioiduttuaan sitä ennen Japanissa Shinobu Suzukin kanssa. Koska itsellänikin oli japanilainen puoliso, ajattelin herättää henkiin vanhan ystävyyden ja syventää kanssakäymistämme Helsingissä. Monien hämmästykseksi PH valitsi kuitenkin asuinsijakseen Kaustisen, Seppo Kimanen jatkaa muistopuhettaan.
Muutto Kaustiselle oli onnellinen ratkaisu.
– Kaustinen osoittautui ajanmittaan erinomaiseksi paikkakunnaksi PH:n taiteellisen kehityksen kannalta. Kansanmusiikkiperinne rikastutti hänen musiikillista ilmaisuaan ja ratkaisevan suuri vaikutus oli myös taiteellinen kumppanuus Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin kapellimestarin Juha Kankaan kanssa. Nordgren sai ainutlaatuisen mahdollisuuden säveltää tälle loistavalle yhtyeelle lähes rajattomasti, Seppo Kimanen muistelee.
Säveltäjä loppuun saakka
Pehr Henrik Nordgen eli Kaustisella koko loppuelämänsä. Hänen laaja tuotantonsa sisältää 8 sinfoniaa, lähes 30 konserttoa, 11 jousikvartettoa, kamarimusiikkia, vokaaliteoksia ja kaksi oopperaa.
Nordgren sairasti syöpää ja menehtyi sairauteen elokuussa 2008. Hän jatkoi kuitenkin säveltämistä loppuun saakka. Vuonna 2007 Nordgrenilta kantaesitettiin viisi uutta teosta, ja vielä viimeisenä elinvuonna jousikvartetot X ja XI.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Aho, Kalevi. Säveltäjä Pehr Henrik Nordgren on kuollut. Suomen Sinfoniaorkesterit ry. 25.8.2008.
Autio, Kalle: Pehr Henrik Nordgren ja konserton taito. Yle Elävä arkisto 18.3.2014.
Kimanen, Seppo: Säveltäjä Pehr Henrik Nordgren on kuollut. Suomen suurlähetystö Tokio 29.8.2008.
Nordgren, Pehr Henrik: Miminashi-Hoichi. Music Finland.
Wikipedia: Pehr Henrik Nordgren.
Wikipedia: Sally Salminen.
Kuuntele
Nordgren, Pehr Henrik: Nine Kwaidan Ballads: Mimi-nashi-Hoichi Op. 17. Izumi Tateno, piano.
