Laila Tarpila
Yle
Tammikuun 8. päivänä syntynyt tenori Wäinö Sola on ollut yksi rakastetuimmista suomalaisista laulajista. Välitön ja poikamainen Sola ei suostunut kutsumaan oopperaa sen suomalaisella nimellä, vaan käytti sitkeästi termiä 'opera'. – Kuuntele Wäinö Sola Soivassa arkistossa
Wäinö Sola (8. tammikuuta 1883 Helsinki – 12. lokakuuta 1961 Helsinki) koulutti laulajia Sibelius-Akatemiassa toimien opettajana plastiikka- ja oopperaluokalla 1923–1949. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1944.
Sola oli uskomattoman monipuolinen toimissaan. Laulamisen ja opettamisen lisäksi hän ohjasi 65 oopperaesitystä ja suomensi 25 oopperalibrettoa ja kuului Kotimaisen, sittemmin Suomalaisen oopperan perustajajäseniin.
Teatteriin!
Wäinö Sola innostui jo nuorena teatterista. Ensimmäinen esiintyminen Viipurin maaseututeatterissa ei kuitenkaan ollut menestys.
Teatterinjohtaja Kaarle Halme seurasi murheellista suoritusta ja työnsi Solan näyttämöltä sanoen: "Mene Jumalan nimeen!" Myöhemmin Jalmari Finnen johtaessa teatteria Sola oli mukana pienissä, mielellään humoristisissa rooleissa.
Viipurissa esiintyessään Wäinö Sola käytti vielä suomentamatonta nimeään Sundberg.
Lavataidot kehittyivät ja Finnen rohkea ohjelmistovalinta, Paciuksen ooppera Kaarle-kuninkaan metsästys toi jo hyvät arvostelut: "Jonatanin, hylkeenampujan osa oli hyvissä käsissä, hra Wäinö Sundberg, mitä lauluun ja näyttelemiseen tulee."
Siirtyessään harrastelijapiireistä ammattilaulajien joukkoon, Sola oli hätää kärsimässä. Nokkeluudellaan, erinomaisella rytmitajulla, hyvällä muistilla ja hellittämättömällä sisulla hän selvitti tiensä hiljalleen kotimaisten laulajien kärkikaartiin.
Hyvästä muistista oli apua myöhemmällä uralla myös laulajakollegoille. Sola oppi helposti muidenkin roolit ja erään kerran hän lauloi Verdin Trubaduurissa Leonoran osan suuressa yhteiskohtauksessa ja toisen kerran hoiti yksin koko Aidan loppudueton Aidan tultua äkkiä aivan käheäksi.
Työnarkomaani ja tilastonikkari
Wäinö Solan repertuaariin kuului yli sata ooppera- ja operettiosaa ja hän levytti enemmän kuin kukaan muu suomalainen taidelaulaja ennen toista maailmansotaa, lähes sata levyä.
Konserttien määrä nousi yli tuhanteen. Tämän Sola saattoi todistaa, sillä hän rakasti tilastojen tekemistä ja piti tarkkaa lukua esiintymisistään.
Sola ei suostunut kutsumaan oopperaa sen suomalaisella nimellä, vaan käytti sitkeästi termiä opera. Hän perusti valintansa oopperan alkukieliseen, italialaiseen nimeen.
Rakas perhe ja raskaat menetykset
Sola oli naimisissa näyttelijä Elli Solan (Elisabeth s. Malm) kanssa ja he saivat viisi lasta.
Perhe koki raskaat menetykset 1930-40-lukujen vaihteessa, kun yksi tyttäristä kuoli keuhkotautiin ja molemmat pojat kuolivat sodassa.
Jäljelle jääneistä tyttäristä tuli molemmista pianisteja. He säestivät isäänsä tämän konserteissa ja laajoilla konserttikiertueilla, muun muassa Yhdysvalloissa.
Kalterijääkäri
Wäinö Solalla oli taipumus joutua erinäisiin seikkailuihin, myös hengenvaarallisiin, joista hän selvisi joskus kuin ihmeen kaupalla.
Ennen sisällissotaa Sola joutui vankilaan syytettynä valtiopetoksesta. Häntä syytettiin salaisen järjestön, jääkärien tukemisesta. Venäläinen hallitsija katsoi, että jääkäriliikkeen tavoitteena oli Suomen väkivaltainen erottaminen emämaasta.
Ilmiantaja oli Wäinö Solan serkku, jota tämä kutsui muistelmissaan suvun mätämunaksi.
Wäinö Solasta tuli tuomiota odottava kalterijääkäri. Kovin tuomio valtiopetoksesta oli kahdeksan vuotta pakkotyötä Siperian kaivoksissa.
Tutkintavankeus Katajanokan lääninvankilassa kesti runsaat kuusi viikkoa. Sola toimi vankilan kanttorina, "lauloi rohkaisun ja lohdutuksen sanoja", virsiä joihin sepitti välillä omia sanojaan ja piti asiaa mainiona harjoituksena.
Sola opetteli Vankilassa myös Verdin Aidan tenoriosan, mutta vain lukemalla, sillä vankilassa ei saanut laulaa oopperaa.
Sola välttyi Siperialta, kun vallankumous pyyhkäisi yli Venäjän. Pietarissa kaikki poliittiset vangit - myös suomalaiset - vapautettiin ja kaikki vireillä olleet jutut jäivät unholaan.
Sisällissodan pyörteisiin valkoisten joukossa
Sisällissodan syttyminen tammikuussa 1918 heitti Wäinö Solan neljän kuukauden mittaiseen sotaan valkoisten joukoissa. Näistä seikkailuista voit lukea lisää Tenori Wäinö Solan muistelmista 1918.
Jäähyväiset oopperalle
Wäinö Solan pitkä ura päättyi Pajatso-oopperan jäähyväisnäytökseen 1949. Tapahtuma taltioitiin myös filmille runsaan 11 minuutin mittaiseksi ohjelmaksi, jonka voit katsoa alla:
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Kivitie, Valma: Wäinö Sola kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Yle Elävä arkisto Wäinö Sola laulaa ja esiintyy televisiossa omassa jäähyväisnäytöksessään 1949.
Yle Teema, Sininen laulu Oopperalaulaja Wäinö Sola
