Sylvian joululaulussa Sisiliassa talvehtiva mustapääkerttu ikävöi rakastettuaan, joka on häkkiin suljettuna Suomessa. Tammikuun 3. päivänä syntynyt harrastajasäveltäjä Karl Collan innostui luonnonsuojelija Zachris Topeliuksen runosta ja sävelsi yhden kauneimmista suomalaisista joululauluista. – Kuuntele Soivassa arkistossa Karl Collan
Karl Collan (3. tammikuuta 1828 Iisalmi - 12. syyskuuta 1871 Helsinki) kirjoitti tunnetuimman sävellyksensä, vienon kaihomielisen Sylvian joululaulun 27-vuotiaana vuonna 1855. Runo, josta Collan innostui, oli 34-vuotiaan Zachris Topeliuksen Sylvias hälsning från Sicilien.
Topelius oli kirjoittanut runon jouluaattona 1853 ja julkaissut sen seuraavana vuonna Ljungblommor-kokoelmansa kolmannessa osassa.
Sylvias visa
Och nu är det jul i min älskade Nord,
är det jul i vårt hjärta också?
Och ljusen de brinna på rågade bord,
och barnen i väntan stå.
Där borta i taket, där hänger han än,
den bur, som har fångat min trognaste vän,
och sången har tystnat i fängelseborg,
o, vem har ett hjärta för sångarens sorg?
Jag bor i de eviga vårarnas land,
där de glödande druvorna gro.
Cypresserna dofta vid havets strand,
där har jag mitt ensliga bo.
Det flammande Etna, det gnistrar så skönt,
och luften är vårlig och gräset är grönt,
orangernas ånga ur skogarna går,
och ljuv mandolinen som kärlek slår.
Cypresserna dofta. Det brusande hav
i silver mot stranden bryts;
vid foten av Etna, där är en grav,
vars sorg uti blommor byts.
Där slumrar en gäst från nordens dal;
och nu är det jul i hans fädernesal.
Vem sjunger din visa, som fordom en gång?
Hör, Sylvia sjunger din hembygds sång!
Och stråla, du klaraste stjärna i skyn,
blicka ned på min älskade Nord!
Och när du går bort under himmelens bryn,
välsigna min fädernejord!
I blommande vårar på gyllene strand,
var finnes ett land som mitt fädernesland?
För dig vill jag sjunga om kärlek och vår,
så länge din Sylvias hjärta slår.
Collan oli Sylvian joululaulua säveltäessään nuori maisteri ja Ruotsalaisen tyttökoulun opettaja. Säveltäjänä hän oli itseoppinut ja julkaissut ensimmäisen yksinlaulukokoelmansa jo 19-vuotiaana. Collan oli isänmaallisen Sjuan-seuran jäsen ja ihaili mm. saksalaisen Heinrich Heinen romanttista runoutta. Edellisenä kesänä hän oli nuorena maisterina kiertänyt keräämässä kansanrunoutta Savossa ja Karjalassa.
Topelius puolustaa pikkulintuja
Sylvias hälsning från Sicilien kuuluu Topeliuksen Sylvia-runoihin, joissa kuvastuu runoilijan rakkaus suomalaiseen luontoon. Sylvia on se sama kerttunen, joka laulaa runossa Kesäpäivä Kangasalla. Tuon runon Topelius kirjoitti Krimin sodan aikaan 1852 ollessaan maaseudulla paossa Helsingissä riehuvaa koleraepidemiaa.
Sylvian joululaulun kertoja on Sisiliassa talvehtiva mustapääkerttu, joka muistelee joulua kaukaisessa Suomessa ja siellä lintuhäkissä olevaa rakastettuaan.
Topelius vastusti jyrkästi pikkulintujen verkkopyyntiä. Linnunpyytäjät puhkaisivat kerttusilta silmät, jotta ne yölaulajina houkuttelisivat lajitovereitaan lentämään pyydystäjien verkkoon. Lintuja pyydystettiin, koska niiden kieltä pidettiin suurena herkkuna. Topelius oli 1874 mukana perustamassa Maj Föreningen -eläinsuojelujärjestöä, jonka tärkein suojelukohde oli pikkulinnut.
Topeliuksen runon on myös tulkittu viittaavan Suomen itsenäisyyspyrkimyksiin, jolloin häkkilintu symbolisoi alistettua Suomea ja häkki Venäjää.
Collanin lyhyt elämä
Kymmenen vuotta Sylvian joululaulun säveltämisen jälkeen Collan, 38-vuotias Helsingin yliopiston kirjastonhoitaja solmi avioliiton 21-vuotiaan laulajattaren Maria Margareta Paciuksen kanssa. Morsian oli saksalaisen Fredrik Paciuksen, Maamme-laulun säveltäjän tytär. Seuraavana vuonna 1867 pariskunnalle syntyi poika Ludvig ja pari vuotta myöhemmin tytär Maria Elisabeth.
Syksyllä 1871 koleraepidemia levisi jälleen Helsinkiin. Collan auttoi ystäväänsä, kuoronjohtaja Richard Faltinia uuden kuoron perustamisessa, muttei huonovointisuutensa vuoksi osallistunut perustamiskokoukseen. Kun Faltin seuraavana päivänä 12. syyskuuta meni tapaamaan ystäväänsä, löysi hän talon tyhjänä ja ovet ja ikkunat selällään. Collan oli kuollut yöllä koleraan. Hän oli kuollessaan 43-vuotias.
Martti Korpilahden Sylvian joululaulu
Jyväskyläläinen kotiseuturunoilija, kuoronjohtaja ja säveltäjä Martti Korpilahti suomensi Topeliuksen Sylvias visa -runon vuonna 1918, minkä jälkeen Sylvian joululaulua on laulettu Korpilahden sanoilla.
Sylvian joululaulu
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo piltteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain,
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan?
Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!
Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Aunila, Seija: Luontotoimittaja Veikko Neuvonen kertoo Sylviasta. Artikkeli ja audio. Ylen Elävä arkisto 29.12.2008.
Rytsä, Paavo: Sylvian joululaulu. Artikkeli ja audio. Ylen Elävä arkisto 27.11.2006.
Wikipedia: Karl Collan.
Wikipedia: Zachris Topelius.
