Sandra Saulo
Yle
Tammikuun 2. päivänä syntynyt koloratuurisopraano Lea Piltti teki huomattavan uran 1930-40-luvuilla kansallissosialistisessa Saksassa, jossa häntä kutsittiin lempinimellä Die Piltti. Sulkeutuneen, intohimoisesti kutomista harrastavan Lean käyntikortti oli Yön kuningattaren rooli. – Kuuntele Soivassa arkistossa Lea Piltti
Kun Lea Piltti (2.1.1904 Rautjärvi - 5.2.1982 Helsinki) vuonna 1936 vieraili Mozartin Taikahuilun Yön kuningattarena Berliinin valtionoopperassa, esityksen kapellimestarina oli Leo Blech. Vastoin aikakauden tapoja Blech pyysi vierailijasolistin käymään roolin läpi kanssaan. Tempo oli hidas, mutta Lea taipui kohteliaasti harjoituspianistin valitsemaan tempoon.
Näytöksessä Lea noudatti kuitenkin omaa tahtoaan ja lauloi toisen näytöksen Yön kuningattaren aarian omassa nopeassa tempossaan. Orkesteri, joka oli jo aiemmilla vierailuilla myötäillyt Lean hurjaa menoa, seurasi perässä. Kapellimestari Blech seisoi paikallaan kädet puuskassa. Aarian lopuksi hän taputti yleisön mukana ja huusi: ”Uudestaan!” Ja niin aaria esitettiin toisenkin kerran.
Lea Piltin ensimmäinen kiinnitys oli Köningsbergin oopperassa, josta hän siirtyi Danzigin, Darmstadtin ja Weimarin kansallisteatterin kautta Wienin valtionoopperaan. Samalla hän vieraili Berliinin, Dresdenin, Leipzigin, Amsterdamin ja Krakovan oopperataloissa, konsertoi lied-laulajana ja esiintyi Saksan eri osavaltioiden radiossa. Lisäksi hän äänitti saksalaisen huippuunsa hiotun levyteollisuuden iloksi ooppera-aarioita äänilevyille.
Sulkeutunut neuloja
Lea Piltti oli isän tyttö. Hän oli ujo ja sulkeutunut, mutta rakasti laulamista ja käsitöitä. Ennen laulajanuraansa hän kävi opettajavanhempiensa vaatimuksesta Jyväskylän seminaarin. Lea oli kuitenkin päättänyt ryhtyä laulajaksi ja heti kansakoulunopettajaksi valmistuttuaan hän aloitti opinnot Helsingin konservatoriossa.
Lean rakkaus musiikkiin oli syttynyt isän kautta, joka oli innokas kuorolaulaja. Lealla ja hänen isällään oli tiivis suhde ja isän varhainen kuolema vuonna 1930, kun Lea oli vasta 26-vuotias, oli traumaattinen kokemus juuri läpimurtoaan tekevälle laulajattarelle.
Kirjeissään kotiin Lea kirjoitti vain urastaan ja mukavista asioista, ei koskaan vallitsevista oloista, ei edes silloin, kun elämä Wienissä Saksan sotaonnen käännyttyä kävi jo tukalaksi. Keväällä 1943 Wienin valtionoopperan johtaja, kapellimestari Karl Böhm ilmoitti Lealle, että tämän työsopimus oopperan kanssa päättyy elokuun viimeisenä päivänä eikä sitä tulla enää uusimaan.
Ura oopperalaulajana päättyi toiseen maailmansotaan
Jo keväällä 1943 Lea Piltti halusi palata Suomeen ja saikin tarjouksen tulla esiintymään rintamakiertueelle. Piltti ja pianisti Kosti Vehanen tekivät 42 konsertin kiertueen rintamalle loppukesästä 1943. Joulukuussa samana vuonna laulajatar palasi pysyvästi Suomeen.
Suomeen paluun jälkeen Lea Piltin ura oopperalaulajana oli käytännössä ohi, mutta hän jatkoi konsertoimista lied-laulajana ja hänestä tuli huomattava laulupedagogi. Hänen oppilaitaan olivat mm. sellaiset kansainväliset tähdet kuin sopraano Anita Välkki, basso Matti Salminen ja tenori Seppo Ruohonen.
Pai, pai paitaressu
Lea Piltin uraa seurasi lähes alusta loppuu yksi laulu, jota toivottiin aina. Hän on laulanut sen useassa tempossa levylle, suomeksi ja saksaksi. Kun konsertti läheni loppuaan, niin yleisöstä alkoi jo huokailu: "Pai, pai", joka tarkoitti Oskar Merikannon laulua Pai, pai paitaressu.
Ylimääräistä ruokaa konservatorion oppilaille
Oopperalaulaja Lea Piltti kuoli Runebergin päivänä 1982 Helsingin sädehoitoklinikalla. Hänet saatettiin viimeiseen lepoon Kuopion hautausmaalle. Kuopiolainen laulaja, director cantus Markku Heikkinen lähetti artikkelin luettuaan seuraavan muiston:
– Opiskellessani oopperaluokalla Kuopion konservatoriossa, kävi Lea Piltti pitämässä oopperakoulutusta ja esiintymistä meille. Tapaamisemme on jäänyt mieleen erittäin miellyttävänä muistona. Hänen persoonassaan oli karismaa ja kun hän kertoi tapaamisestaan säveltäjä Richard Straussin kanssa, oli ilmassa ainutlaatuista väreilyä siitä ajasta, jolloin taiteilijat olivat taiteilijoita, eivätkä haahuilijoita.
– Kun Piltti saatettiin viimeiseen lepoon Kuopioon, olin opiskelemassa laulunopettajaksi ja toimin samalla Kuopion konservatorion kansliavahtimestarina. Lea Piltin aviomies Olavi Killinen toi muistotilaisuudesta jääneen ylimääräisen ruuan konservatorion oppilaille todeten: "Tässä on Piltin eväät tervehdyksenä taiteilija-aluille."
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Heikinheimo, Seppo: Kirja viileästä laulajasta Lea Piltti vaikenee myös elämäkerrassaan. Kirja-arvostelu. Helsingin Sanomat 28.10.1992.
Nivanka, Leena: Lea Piltti. WSOY. Helsinki 1992.
Nuorivaara, Johanna: Lea Piltti - Yön kuningattaren aaria. Artikkeli ja audio. Yle Elävä arkisto 8.12.2006.
Lea Piltti ja hänen toinen aviomiehensä Olavi Killinen lahjoittivat vuonna 1979 Suomen Kulttuurirahastolle huomattavan summan, josta muodostui Piltti-Killisen rahasto. Lea Piltti -palkintoa jaetaan viiden vuoden välein. Viimeisin palkinto jaettiin 2018 bassobaritoni Juha Uusitalolle.
Muokattu 15.1.2019 ja liitetty loppuun Lea Pilttiin liittyvä muisto.
