Näin mysteeri sadan euron Edelfeltistä paljastui – huutokauppalöydön tarina piiloutui satoihin kirjeisiin

Joskus sen tietää heti, että käsillä on mehevä juttu. Minulle kävi näin viime vuoden kesälomalla, tarttolaisella terassilla kun ystäväni kertoi läheisensä löytämästä aarteesta.

Nuori pariskunta keräili ja harrasti taidetta. Marraskuussa 2017 Tamperelaisen Annmari's-huutokaupan kapean käytävän päässä vastaan tuli rujossa kunnossa oleva, signeeraamaton nuoren miehen muotokuva. Taulu oli kehystämätön ja sen pinta halkeillut.

Ostajiin vetosi erityisesti taulun nuoren miehen herkkä olemus ja rintataskusta pilkistävä valkoinen, kuin kolmella siveltimen vedolla pyyhkäisty taskuliina.

Pariskunta huusi taulun sadalla eurolla. Muita huutajia ei ollut.

Loman loputtua tartuin välittömästi puhelimeen ja soitin taulun omistajille. Se, mitä sain selville, oli parempaa kuin osasin toivoa.

Lue lisää: Suomalaispariskunta teki elämänsä löydön huutokaupasta – huonokuntoinen taideteos paljastui aidoksi Edelfeltin maalaukseksi

Tutkimusmatka alkaa Albertista

Juttuprosessin alussa sokaistuin Albert Edelfeltin nimen edessä. Kosketukseni taiteeseen on sama kuin muilla suomalaisesta koulujärjestelmästä ulos pullahtaneilla.

Luin kaiken, mitä sain käsiini Edelfeltistä. Vähä vähältä upposin Edelfeltin elämän eri vaiheisiin, Haikkoon, Antwerpeniin ja Pariisiin.

Opin, että tälläiset tilauksesta tehdyt muotokuvat olivat monelle taiteilijalle säännöllisen leivän pöytään tuova työ.

Ajattelin myös rahaa, sillä Edelfeltit ovat vaihtaneet omistajaa useista sadoista tuhansista euroista. Täytyyhän löydön olla arvokas, kun tekijä on yksi suomalaisen taiteen suurimmista.

Kuuntele koko taulun tarina podcastina: Sadan euron Edelfelt.

Todellisuudessa teoksen arvoon vaikuttavat tekijän lisäksi teoksen koko, tekniikka sekä työn sijoittuminen taiteilijan muuhun tuotantoon laadun ja aiheensa puolesta. Myös se vaikuttaa, onko teos ollut esillä näyttelyissä tai kirjallisuudessa.

Viimeksi lööppeihin nousi yksityiskokoelmasta 300 000 eurolla ahvenanmaalaiselle taidekeräilijälle myyty Ruusujen keskellä-teos.

Ratkaiseva kirje

Jotta taulu voidaan todistaa aidoksi, tarvitaan monialaista tutkimusta. Epäiltyä Edelfeltiä tutkivat konservaattori Tuulikki Kilpinen, Edelfelt-tutkija ja taidehistoroitsija Marina Catani sekä pigmenttianalyysistä vastaava Seppo Hornytzkyjn.

Konservaattori tutki teosta erilaisin valokuvaustekniikoin, jotka paljastivat taulun sisällöstä asioita, joita silmällä ei voi nähdä. Pigmenttianalyysillä arvioidaan muunmuassa arvioi taulussa olevan maalin ominaisuuksia ja ikää.

Myös teoksen omistushistoriaa, maalaustekniikaa ja värejä selvitettiin. Lisäksi oli olennaista käydä läpi Edelfeltin kirjeenvaihtoa, jos taulusta löytyisi maininta tai lisätietoa.

Pariskunnan tekemän huutokauppalöydön tapauksessa yksi avaintodisteista oli Edelfeltin Haikosta elokuussa 1885 päivätty kirje. Kirjettä säilytetään kansallisgallerian arkistossa.

Eteeni asetettiin ruskea kansio, jonka sisällä aito kirje oli. Tuntui villiltä koskettaa paperia, jota taiteilija oli joskus itse pidellyt käsissään ja joka oli tarinan taulun kannalta niin tärkeä.

Edelfelt kirjoittaa taideyhdistyksen intendentti Berndt Otto Schaumanille, että hän on luvannut maalata nuoren Waseniuksen muotokuvan valokuvasta. Intoa, aikaa tai halua kuvan tekemiseen taiteilijalla ei ole – ja kuten tiedetään, pakkotyöstä seuraa myös huono lopputulos.

Tilaustyö ei olekaan Edelfeltin merkittävimpiä töitä. Taulun nykyisten omistajien mukaan taulu on kymmenien tuhansien eurojen arvoinen - ei siis mikään satojen tuhansien eurojen Edelfelt.

Waseniuksen muotokuvan arvoon vaikuttavat muunmuassa valokuvasta maalaaminen ja se, ettei kuvan mies ollut historiallisesti merkittävä tai kiinnostava henkilö.

Minulle hänestä ehti kuitenkin muodostua muutamaksi kuukaudeksi kaiken keskipiste.

Kuka tauluun on unohdettu?

Pohdin kuvan nuorta miestä ja ajatus tauluun unohtumisesta meni ihon alle. Joskus olet ollut niin tärkeä, että kuvasi tilataan Edelfeltillä, ja nyt sinua ei muista kukaan.

Otin haltuun sukupuusivustoja ja vietin kymmeniä tunteja verraten sukuprofiileja ja tarkistaen tietojen yhteneväisyyksiä.

Sitten lykästi, kun törmäsin suomalaiseen dosenttiin ja historioitsija Kai Häggmaniin. Häggman oli tehnyt väitöskirjansa 1990-luvulla juuri Waseniusten sukua tutkimalla.

Loin taulun miehelle sukupuun ja siirryin googlauksesta kirjastoon.

Taulun mies oli nimeltään Adolf Wasenius. Hän oli kaupankäynnin, kustantamisen ja maatalouden aloilla menestyneen bisnesperheen vanhin poika, josta leivottiin manttelinperijää. Hän kuitenkin kuoli 23-vuotiaana tuberkuloosiin Sveitsin Lausannessa. Taulu oli siis maalautettu muistotauluksi.

Hankin käsiini Waseniuksen suvun kirjeenvaihdon, jota Häggmankin oli tutkimuksessaan käyttänyt. Kirjeet on säilötty sekä Svenska Litteraturskällskapetin että kansallisarkiston kokoelmiin.

Nopeasti kävi ilmi, että kyse ei ollut muutamasta ohuesta kansiosta.

Kansallisarkiston uumenista paljastui tuhansia, ruskeisiin pahvimappeihin ja paperitaskuihin talletettuja kirjeitä.

Kirjeenvaihtoa oli käyty tiiviisti perheenjäsenten - vanhempien ja Waseniusten sekä ystävien että muiden sukulaisten välillä.

Käsialasta sai selvää sanan sieltä ja toisen täältä. Seurasin kirjoittajien ja vastaanottajien nimiä ja päivämääriä.

Kun lopulta avasin oikean arkistokansion ja näin miehen käsialan ja lapsuuden piirustukset, oli huumaantunut. Tiesin olevani jäljillä.

Aarre on aito

Kuukausia kestäneen tutkimusprosessin jälkeen omistajapariskunta sai sähköpostiviestinä lausunnon, jossa todetaan teoksen oleva aito Edelfelt.

Taulun tapauksessa sen omistushistorian aukko 1950-luvulta ostohetkeen vuonna 2017 ei selvinnyt, mutta muut todisteet kertoivat sen aitoudesta aukottomasti.

Taulun myynyt huutokauppias Jukka Takala kertoi minulle, että taulu oli tullut huutokauppaan erään keräilijän kuolinpesästä eikä perikunnalla ollut sen tarinasta mitään tietoa.

Päätin penkoa vielä yhden johtolangan ja tutkin Adolfin morsiamen Elin Weckströmin taustoja.

Nuoruudenrakkaus oli palapelin viimeinen pala

Taulun miehen nuoruudenrakkauden Elinin sukupuuta hahmotellessani huomasin, että tämän lapsenlapsenlasi voisi teoriassa olla vielä elossa. Tein tämän perillisen nimellä Google-hakuja erilaisilla hakusanayhdistelmillä.

Lopulta yhtenä maaliskuun harmaana iltana päädyin erään vaasalaisen kiinteistöhuollon nettisivuille. Huomasin tutkivani erään tuikitavallisen taloyhtiön hallituksen kokoonpanoa.

Arkisesta luettelosta huomasin Elinin perillisen, Mikael Stenvallin nimen. Kun soitin Mikaelille, hän vastasi välittömästi tietävänsä kenestä Elinistä puhuin ja kuka oli Adolf Wasenius.

Sain kuulla, että Adolf oli Elinin elämän suurin rakkaus, josta hän ei koskaan, avioliiton ja kolmen lapsenkaan jälkeen, koskaan kunnolla toipunut.

Mikaelin kautta minulle aukenivat tauluun maalatun miehen morsiamen Elin Golovinin, omaa sukua Weckströmin, suvun arkistot.

Arkistomappien silkkipaperikääreistä paljastui niin Adolfin ja Elinin välisen rakkausrunojen kokoelma kuin kalentereita, päiväkirjoja ja muita merkintöjä, jotka kertoivat tarinaa eletystä elämästä ja Waseniusten ja Elinin perheen ystävyydestä.

Erityisen hauskaa oli löytää yhteys Edelfelteihin – Elinin suvun Weckströmien kesähuvila Örnshamn sijaitsi Haikossa aivan Villa Edelfeltin naapurissa.

Porvoon museon kokoelmiin digitoidusta Örnshamnin huvilan vieraskirjasta löysin Edelfeltin ja Adolf Waseniuksen ja tämän veljien nimet ja terveiset läpi vuosikymmenien. Pisteeksi iin päälle arkistokansiosta löytyi myös Elinin Edelfeltille tämän 50-vuotisjuhlissa sepittämä ja esittämä juhlaruno.

Edelfeltiä tärkeämpää on kuitenkin se, miten arkistolöydöt ja Mikael Stenvallin kertoma sulkivat Adolfin tarinan ympyrän.

Kävi ilmi, että Adolfin veljet olivat läsnä ja luotettavia aikuisia vuosina 1918 ja 1920 kuolleiden Elinin ja tämän miehen Alexander Golovinin lapsille.

Näin paljon yhdestä ihmisestä voi rapsuttaa esiin liki puolitoista vuosisataa myöhemmin.

Kuuntele koko taulun tarina podcastina: Sadan euron Edelfelt

Lue lisää:

Suomalaispariskunta teki elämänsä löydön huutokaupasta – huonokuntoinen taideteos paljastui aidoksi Edelfeltin maalaukseksi

Kuka on yllättäen löydetyn Albert Edelfeltin maalauksen esittämä historiallinen henkilö?