Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa

Outo hälytys Helsingin kaupunginmuseon arkistosta – poliisit löysivät työhönsä uppoutuneen Marja Pehkosen

Nainen on noussut jakkaran päälle seisomaan ylettyäkseen korkealla olevalle arkistohyllylle.
Kuvateksti Marja Pehkonen työpaikalla Helsingin kaupunginmuseossa, arkistokokoelman varastossa Sofiankadulla 2000-luvun alkuvuosina.
Kuva: Jan Alanco

Helsingin kaupunginmuseon tutkijana työskennellyt Marja Pehkonen on kiinnostunut kaupunkikulttuurin pienistäkin jäljistä, sellaisista kuten ravintoloiden ruokalistat ja tavallisten taloyhtiöiden arkistot.

Kuuntele Kuusi kuvaa Marja Pehkosen elämästä Yle Areenasta

Nykyisin eläkkeellä oleva Marja Pehkonen suree aikamme historiattomuutta. Moni ei edes tiedä että Helsingin kaupungilla on oma kaupunginmuseo, joka tallentaa tavallisten kaupunkilaisten elämään kuuluvia asioita. Pehkosen sukupolvi oli se, joka joutui huomaamaan, että museoihin oli tallentunut etupäässä yläluokan esineistöä.

Niinpä museoiden henkilökunta alkoi tietoisesti keräämään tavallisten ihmisten kokemuspiiriin kuuluvia asioita. Usein oli helppo aloittaa omiin tuttaviin ja sukulaisiin kuuluvien ihmisten parissa.

Marja Pehkonenkin tallensi arkistoon mm. Helsingin Punavuoressa nuoruutensa viettäneen isänsä slanginäytteitä. Slangihan oli aivan erilaista Punavuoressa kuin esimerkiksi Kalliossa. Se oli katupoikien kieli, jota tytöt ja naiset kyllä ymmärsivät, mutta eivät puhuneet.

Työ Helsingin kaupunginmuseon maan alla sijaitsevassa ikkunattomassa arkistossa oli niin kiehtovaa, että Marja Pehkonen toisinaan unohti ajan kulun. Kun museon hälytykset menivät päälle, sai hän selittää tilannetta paikalle rynnänneille poliiseille. Vaikka kyse oli vakituisesta työntekijästä, selittäminen ei ollut läpihuutojuttu.

Kaksi henkilöä istuu selin kameraan rantakallioilla ja katselee avomerelle kahvia juoden ja eväitä syöden.
Kuvateksti Marja Pehkonen ja Ritu Marttala retkikahvilla Porkkalan rantakallioilla.
Kuva: Taisto Sorsa

Rantaruotsalaiset hakeutuivat pääkaupunkiin töiden perässä

Marja Pehkosen sukuhistoria noudattelee yleisempiä suuntaviivoja. Hänen äidinäitinsä suku oli kotoisin läntisen Uudenmaan ruotsinkielisiltä rantaseuduilta, Porkkalan lähistöltä. Siellä heidän elämänsä pyöri vuosisatoja luotsitoiminnan ja maanviljelyksen ympärillä. Kun Helsinki alkoi kasvaa, aluksi Suomenlinnan rakennustöiden vuoksi, alkoi rannikoiden ruotsinkielistä väestöä muuttaa sinne paremman toimeentulon toivossa. Näin myös Pehkosen sukulaiset tulivat Helsinkiin jo varhain.

Yksi näkymä vanhaan Helsinkiin avautuu oluen kautta. Nikolai Sinebrychoff perusti ensimmäisen panimonsa Suomenlinnaan. Se sijaitsi lähellä nykyistä lauttarantaa. Nykyisin lauttarannassa tosin on nykyajan ilmiöihin kuuluva pienpanimo, jotka yleistyivät vasta 2000-luvun alussa.

Nainen istuu puoliksi selin kameraan aurinkoisella ravintolan pihaterassilla vaaleanpunaisen seinän edessä.
Kuvateksti Marja Pehkonen Suomenlinnassa panimoravintolan terassilla. Kuvan on ottanut wiesbadenilainen ystävä Annemarie Beucker 1990-luvulla.
Kuva: Annemarie Beucker

Marja Pehkonen kuuluu oluita harrastavaan suomalais-virolaiseen olutkulttuuriseura Olutsiltaan. Myös hänen oman sukunsa historia on kietoutunut Sinebrychoffin toimintaan. Kun Sinebrychoff oli ostanut Ruoholahdesta suuren tontin panimoaan varten, alkoivat yhtiön hevoskärryt kuljettaa olutta panimosta asiakkaille. Kaksi Pehkosen esi-isää asui Koffin työväenasunnoissa Punavuoressa ja kuljetti olutta hevoskärryillä. Siihen aikaan oli tavallista että kuskit saattoivat itsekin ottaa siemauksen tai kaksi kuljetettavana olevista tynnyreistä.

Varsinkin 1800-luvulla Pietarin läheisyys tarjosi työmahdollisuuksia eri käsityöläisammateissa toimiville helsinkiläisille. Näin myös Pehkosen isoisän isosiskot, Esther Johanna ja Edla Karolina työskentelivät käsityöläisinä vielä modernin maailman murroksessa 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Toisella heistä oli ateljeeompelimo Vuorimiehenkadulla. Toinen ompeli korsetteja Uudenmaankadulla. Marja Pehkosen kodissa on yhä arkikäytössä isotädeille kuulunutta esineistöä ja huonekaluja.

Kaksi naista ja mies hiihtoretkellä puisen piharatkennuksen edustalla noin 100 vuotta sitten. Nojaavat suksisauvoihin ja katsovat kameraan.
Kuvateksti Marja Pehkosen isotädit, eli isoisän modernit isosiskot Esther Johanna ja Edla Karolina hiihtoretkellä Mustasaaressa.
Kuva: Marja Pehkosen kotialbumi

Helsingillä on edistyksellinen menneisyys

Pehkosen mukaan modernisoituva Helsinki oli hyvin edistyksellinen. Esimerkiksi sodan aikana kaupunki maksoi kaupungin palveluksessa oleville rintamamiehille korvausta joka oli puolet heidän palkastaan. Näin esimerkiksi Pehkosen isä, jonka työpaikka oli kaupungin sähkölaitoksella, sai tätä korvausta koko sodan ajan. Kaupunki myös reagoi joustavasti ja nopeasti sodanjälkeiseen asuntopulaan esimerkiksi muuttamalla jo kaavoitettuja alueita tiiviimmiksi, kuten Pehkosen kotikadulla Meilahden Kuusitiellä. Kun pelkästään Viipurista tuli sodan jälkeen Helsinkiin noin 30 000 uutta asukasta, esimerkiksi Viipurin kaupungin entiset työntekijät otettiin Helsingin kaupungin palvelukseen nk. ”vanhoina työntekijöinä”.

Seitsenkerroksinen asuintalo rakenteilla vuonna 1945 etualalla työmaata ja kuorma-auto.
Kuvateksti Marja Pehkosen kotitalo Helsingin Meilahdessa rakenteilla vuonna 1945.
Kuva: As. Oy Pihlajatie 34:n arkisto

Sen sijaan Helsingin nykyisiä suunnitelmia uudistaa esimerkiksi Kauppatorin lähialueita massiivisella uudisrakentamisella Pehkonen ei pidä erityisen edistyksellisenä, vaan toivoo että Eteläsataman maisema saisi pysyä aika lailla entisellään.

Kuusi kuvaa eläkkeellä olevan tutkija Marja Pehkosen elämästä

43:40