Taiteentutkija Liisa Väisänen oppi isältään, että ennen kuin tekee mitään, on katsottava tarkkaan
Symbolien tutkijalle ystävät ovat myyttinen maailmanpilari.
Kuuntele Kuusi kuvaa tietokirjailija Liisa Väisäsen elämästä Yle Areenasta
Liisa Väisäsen lapsuudenmaisemat ovat Helsingin Heikinlaakossa. Vaikka kyse oli pääkaupungista, oli lähiympäristö niin maaseudunomaista, että metsä ympäröi heidän kotitaloaan kolmesta suunnasta, ja lapset menivät hiihtäen kouluun. Väisäsen isällä oli tapana tehdä kaikki kotona tarvittavat asiat itse vaatteita ja koulureppuja myöten. Myös talo oli hänen piirtämänsä ja rakentamansa.
Yksi Väisäsen varhaisimpia muistoja onkin, kun perheen äiti oli ehdotti uuden sohvan hankkimista. Isä oli ottanut piirustuslehtiön samantien käteensä, mutta äiti oli parahtanut: ”Eikö meille voitaisi edes tämän kerran ostaa sohva kaupasta?” Niin sitten tehtiinkin.
Väisänen kertoo, ettei itse ole ollenkaan taitava tekemään käsillään. Hän kertoo kuitenkin oppineensa isältä tärken taidon: mitä tahansa tekeekin, on ensin katseltava tarkkaan. Hänestä tuli taiteentutkija ja tietokirjailija, joka työskentelee kuvien ja tekstien parissa. Sisaruksista varsinkin vain hieman vanhempi isosisko Mervi on perinyt isän kädentaidot. Perheeseen kuului myös Merviä ja Liisaa 15 vuotta vanhempi Tuula-sisko.
Ovi on aina auki ystäville
Heikinlaakossa asui paljon lapsia, ja Väisästen kotiin kaverit olivat aina tervetulleita. Äidillä oli kotiin saapuessaan tapana laskea eteisestä siellä olevat vieraiden kengät ja tuoda sitten tarjottavaa kenkien osoittaman pääluvun mukaan. Monet lapsuudessa alkaneet ystävyydet ovat säilyneet läheisinä Väisäsen elämässä näihin päiviin. Hänen ystäväpiirinsä pitää kiinteästi yhteyttä, vaikka Väisänen onkin asunut suurimman osan elämästään muualla kuin Suomessa.
Italialaisen puolisonsa Marcon Väisänen tapasi 1990-luvun puolivälissä. Aluksi he puhuivat keskenään ranskaa, mutta Marcon kyllästyttyä siihen tämä päätti opettaa Liisalle italiaa. Siitä lähtien pari kommunikoi siten että Marco puhui Liisalle italiaa ja Liisa Marcolle latinaa. Vasta myöhemmin Liisalle selvisi, ettei Marco ollenkaan ymmärtänyt latinaa.
Naimisiin rahan takia
Väisänen tunnustaa, että alunperin he menivät naimisiin vain rahan takia: päivittäisellä työmatkallaan Väisänen joutui ylittämään Italian ja Ranskan välisen rajan junalla. Koska hänellä ei ollut Italiaan virallista sidettä, hän ei voinut ostaa junaan kertalippuja edullisempaa kuukausilippua. Väisänen ehdotti naimisiin menoa saadakseen oikeuden ostaa kuukausilipun. Marco hyväksyi ehdotuksen heti, ja ilmoitti että seuraava torstai olisi hänellä vapaana. Niinpä pari meni naimisiin tuona torstaipäivänä.
27 vuoden yhteiselon aikana heillä on välillä ollut vaikeuksia muistaa tarkkaa hääpäivää, varsinkin kun Väisäsen vihkisormus pääsi katoamaan. Hän tuli kaiverruttaneeksi uuteen vihkisormukseen vahingossa väärän päivän. Kesti aikansa ennen kuin he huomasivat ettei heillä ollut yksimielisyyttä siitä, mikä oikea hääpäivä oli.
Pariskunta ei ole saanut omia biologisia lapsia, mutta he ovat ottaneet huolehtiakseen kummilapsista: He ottivat ensin kansainvälisen avustusorganisaation kautta kummilapseksi afghanistanilaisen tytön, jota he eivät koskaan ehtineet itse tapaamaan, sillä tyttö kuoli talebanien tappamana kylään tehdyssä iskussa vuonna 2009. Tyttöön ei ollut suurta sidettä, koska yhteistä kieltä ei ollut ja kaikki yhteydenpito toimi avustusjärjestön kautta.
Sen jälkeen he ovat adoptoineet perheeseensä neljä afrikkalaista orpolasta Senegalista. Vanhimmat lapset Bonou ja Aimiata ovat jo 18 vuotiaita. Fatou on 17 ja nuorin poika Bacary on 16 vuoden ikäinen. Koska lapsia ei virallisesti ollut olemassa, eikä heillä ole ollut tarvittavia matkustusasiakirjoja, Liisa ja Marco ovat tehneet vuosia töitä sen eteen että lapset on saatu virallisesti olemassaoleviksi.
Kolme lapsista on saanut henkilötodistuksen jo muutama vuosi sitten, ja aivan näinä päivinä lapsista neljäskin on saamassa sen. Toistaiseksi vain yhdellä heistä on passi. Liisa ja Marco ovat loma-aikoinaan käyneet tapaamassa heitä Senegalissa. He ovat maksaneet lapsille koulutuksen ja pitäneet huolta heidän asioistaan. Toiveissa on että nuorimpienkin lasten täysi-ikäistyessä lähiaikoina he pääsisivät muuttamaan kummivanhempiensa luokse Eurooppaan.
Selkäleikkauksien jälkeen alkoi uusi elämä
Nuoruuden nyrkkeilyharrastus jäi Väisäseltä kesken kun hänen synnynnäiset, rakenteelliset selkävaivansa alkoivat tuottaa suuria ongelmia. Aikanaan Väisänen oli jopa osallistunut ammattilaisotteluihin.
Kolmen eri selkäleikkauksen myötä Väisänen on viime vuosina päässyt eroon pahimmista selkävaivoistaan, ja lääkäri antoi hänelle luvan liikunnan uudelleenaloittamiseen. Nyrkkeily oli ainoa urheilulaji, jota Väisänen katsoi voivansa harrastaa, joten hän meni arasti kysymään Malagassa lähellä hänen kotiaan olevalta nyrkkeilysalilta, josko saisi tulla sinne joskus harjoittelemaan. Väisäsen yllätykseksi valmentaja José-Luis Mata Guerrero otti pyynnön vakavasti ja niin Väisänen on saanut toimia salilla jopa espanjanmestaruustason ottelijoiden sparraajana.
