”Välillä laitamme kakkukuvun hylyn päälle, jotta saamme säästettyä tutkittavaa myös uusille meriarkeologian sukupolville”, sanoo meriarkeologi Minna Koivikko
Teknologia on mullistanut meriarkeologiaa, sillä sen avulla merenpohjan salaisuudet paljastuvat entistä paremmin. Museoviraston meriarkeologina Minna Koivikko tutkii enimmäkseen puulaivoja.
Kuuntele Kuusi kuvaa Minna Koivikko -ohjelma Areenasta.
Meriarkeologi Minna Koivikon tutkimuskohteina ovat lähinnä Suomenlinnan merenpohjassa olevat hylyt. Kesäisin vesillä on vilkas vesiliikenne, ja pohjasta voi löytyä mitä vaan, sillä kyseessä on vanha sotilasalue.
– Suomenlinnan vesistö on haastava, sillä välillä vesi on kuin maitokahvia eli näkyvyys on huonoa. Talvisin Suomenlinna on parempi sukelluskohde, sillä silloin veden alla näkee paremmin ja vilkas vesiliikenne puuttuu.
Väitöskirja laivojen kierrätyksestä
Kun Minna Koivikko aloitti vuonna 2007 väitöskirjansa parissa, Suomenlinnan hylkyjen menneisyydestä ei ollut oikein mitään käsitystä, mutta pikku hiljaa asiat ovat alkaneet aueta. Noin kymmenen hylkyä on jo saanut tarinan.
– Välillä tuntuu, että työssäni tarvitaan ihme tai onnenkantamoinen, sillä tieto menneisyydestä on niin pirstaloitunutta. Väitöskirjatyössäni yritin selvittää, montako alusta on päätynyt merenpohjaan haaksirikon seurauksena, montako on ns. ”dumpattu” käyttökelvottomana, ja moniko on upotettu kierrätyksen seurauksena tietylle paikalle.
Suomenlinnan omistajuus ja käyttötarkoitus on vaihdellut vuosisatojen aikana. Ruotsin vallan aikana Suomenlinna oli merilinnoitus ja venäläisellä kaudella se oli suljettu kasarmialue.
– Sodankäynnin lähtökohtana on usein asiakirjojen tuhoaminen, jolloin paikallinen muistitieto nousee tärkeään rooliin.
Hylyn iän määrittäminen
– Ellei hylystä ole ikää ajoittavaa esineistöä, eikä tiedossa ole hylyn historiaa, käytämme dendrokronologista eli vuosirenkaisiin perustuvaa iänmääritysmenetelmää. Ensin puunäytteestä lasketaan se, milloin puu on kaadettu. Siitä sitten päätellään, milloin puulaiva on mahdollisesti rakennettu.
Dendrokronologia on arkeologinen työkalu, joka on hylyn iän määrittämisessä melko lavea tapa selvittää hylyn historiaa.
– On ollut hienoa seurata laivanrakentaja Mikael Holmströmin ajatuksia ja päätelmiä esimerkiksi siitä, miten puu on veistetty tai miten laiva on syntynyt.
Holmström on ollut asiantuntijana esimerkiksi Hahtiperän rakennustapaa selvittäessä ja sen ajoittamisessa.
– Se on Pohjois-Suomen vanhin laivalöytö, joka on ajoitettu 1600-luvun lopulle. Osapala Hahtiperästä tulee konservoinnin jälkeen Pohjois-Pohjanmaan museoon.
Unesco teki yli 20 vuotta sitten suosituksen, että vedenlainen, arkeologinen kulttuuriperintö tulee jättää löytöpaikalleen. Hylky voidaan nostaa ja konservoida vain perustelluista syistä.
– Hylyn nostaminen ja konservoiminen on aina kallis erikoisoperaatio.
Sukellustiimissä vapaaehtoisia
– Kun aloitin arkeologian opinnot vuonna 1991, oli meriarkeologia vielä harrastajien varassa.
Tänä päivänä alan harrastajat tekevät Museoviraston sukeltajien kanssa paljon yhteistyötä.
– Vapaaehtoiset tuovat työhön intohimon ja ilon, sillä kuuluuhan vedenalainen kulttuuriperintö meille kaikille. Monilla harrastajilla voi olla jopa enemmän syvällistä tietoa kuin alan ammattilaisella.
Kiinnostus mereen ja menneisyyteen rakentaa yhteenkuuluvuutta sukellustiimissä.
– Meillä on tutkimussukeltajakoulutus, joka takaa sen, että meillä on samanlainen käsiala vedenalaiseen arkeologiatyöhön. Toki kiinnostus mereen ja menneisyyteen rakentaa myös sukellustiimin yhteenkuuluvuutta.
Itämeri on suuri vedenalainen museo
Vuonna 2021 käynnistyi Unohdettu laivasto -niminen tutkimusohjelma Tukholman yliopistossa. Osana tätä ohjelmaa on Veteen vajonneet -projekti, jota Minna Koivikko johtaa Museovirastossa.
Tavoitteena on löytää vuonna 1808 Suomenlinnaan jääneiden alusten elämäntarinoita sekä myös Ruotsin vallan aikaisia aluksia. Rahoittajina ovat Riksbanken Ruotsissa ja Suomessa on saatu rahoitusta mm. säätiöistä kuten Svenska Kulturfonden, Weisell-säätiö ja Antero ja Merja Parman säätiö. – Tutkimusta on aika hidasta tehdä, ellei olisi rahoitusta.