Näkymä junan ikkunasta havahdutti kirjailija Jenni Räinän: Kaikki tuttu metsä olikin talousmetsää
Räinä on kotoisin pienestä Hyryn kylästä Kuivaniemeltä Pohjois-Pohjanmaalta. Lapsuus maatilalla metsien ja soiden keskellä on näkynyt sittemmin hänen kirjoissaan ja mielenkiinnon kohteissaan.
Kuuntele Jenni Räinän kuusi kuvaa -ohjelma Areenasta.
— Minulla on muistikuva lapsuudesta, että talvet olivat yhtä reellä ajelua pitkin metsiä, Räinä muistelee nauraen.
Räinä oli hevostyttö, isän tyttö ja perheen iltatähti. Vanhemmat ja kolme isompaa sisarusta ovat aina valaneet häneen itseluottamusta ja varmuutta mennä pelkäämättä asioita kohti. Räinä kuvaa, että hänen päälleen on kaadettu hyväksyntää.
Tausta pienen maalaiskylän kasvattina on opettanut Räinää ymmärtämään myös erilaisia ihmisiä ja todellisuuksia. Tämä on ollut iso lahja hänen toimiessaan sekä kirjailijana että toimittajana. Esimerkiksi hänen ensimmäinen tietokirjansa Reunalla kertoo tyhjenevien syrjäkylien ja niiden asukkaiden tarinoita.
Yksinkertainen oivallus metsistä
Räinä palasi Jyväskylän yliopisto-opintojen jälkeen kotiseudulle ja työskenteli Kemissä Pohjolan Sanomissa. Silloin hän alkoi katsoa metsien muutoksia ja hakkuita tiedostavammin. Monet lähimetsät oli hakattu.
Työmatkalla junan ikkunoista Oulun ja Kemin välillä vilisi kaikkinensa hyvin tutun- ja samannäköistä metsää. Räinä tajusi sittemmin juttua tehdessään, että kaikki tuo metsä on nimenomaan talousmetsää, jota ihminen on käsitellyt. Hän alkoi miettiä millaista metsä on aiemmin ollut: Mitä muutos tarkoittaa ja missä tuota vanhaa metsää löytyy vielä?
Räinä haki hieman myöhemmin kysymyksiinsä vastauksia Tieto-Finlandian 2019 voittaneessa Metsä meidän jälkeemme -kirjassa yhdessä Anna Ruohosen ja Pekka Juntin kanssa.
— Kirjan teosta jäi elämään erityisesti ajatus siitä kuinka lyhyt ihmisten historia ja katse luontoon on. Emme tunnista ongelmia ja muutoksia, joita ympäristössämme tapahtuu. Me vain pulikoimme siinä ruskeassa, humuspitoisessa joessa ja luulemme, että tällainen tämä nyt vain on. Pidämme luonnontilaa itsestäänselvyytenä.
Hevosen taikaa
Mutta palataan vielä hevosiin. Räinä oli 10-vuotiaana päättänyt hankkia oman hevosen ja hän soitteli omatoimisesti Hevosurheilu-lehden myynti-ilmoituksia läpi. Vuonna -91 kotiutui poni Star, jonka hyvinvoinnista huolehtimisesta tuli hänen ykkösprioriteettinsa.
— Hevosissa on ainutlaatuista läsnäolon tuntua ja niiden suuri lämmin olemus tenhoaa.
Sittemmin hevoset ovat päätyneet myös Räinän kirjan sivuille. Hänen esikoisromaanissaan Suo muistaa ekoyhteisö taistelee ekokriisiä vastaan ja kirjassa kuvataan tarkasti myös suomenhevosta ja sen käytöstä ihmisen osaamattomassa opissa.
— Tutustuin jossain vaiheessa kehnoon hevoskoulutukseen ja purin romaaniin omia angsteja. Suomenhevonen vaatii reilua ja rehellistä kohtelua. Jos sitä ei ole tarjolla niin voi tulla ongelmia.
Räinä mieltää itsensä vieläkin hevostytöksi, mutta hän miettii kovasti mikä on oikea tapa olla hevosten kanssa: Onko oikein, että hevonen on vain hyödykkeenä tallilla odottamassa, että ihminen tulee tunniksi ratsastamaan?
