Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa

Emeritusprofessori Heikki Henttonen on tutkinut myyriä yli 50 vuotta – suuri sopulivaellus vuonna 1970 oli sysäys ja sinetti hänen tulevaisuudelleen

Vuodelta 2023
Heikki Henttonen seisoo portailla.
Kuvateksti Heikki Henttonen
Kuva: Minttu Heimovirta/Yle

Helsinkiläiselle Heikki Henttoselle jyrsijöiden tutkiminen on enemmänkin elämäntapa kuin työ. Hän on jäänyt eläkkeelle Luonnonvarakeskuksesta, mutta jatkaa lähes samaa rataa kuin ennenkin.

Henttosen lapsuus iittalassa
Kuvateksti Lapsuuden kuva mummolasta Iittalasta suunnilleen vuodelta 1957. Heikki pyörän päällä, vieressä sisko ja veli sekä äiti, taustalla täti. Mummolassa maaseudulla Henttonen vietti onnellisena lapsuuden kesänsä.
Kuva: Heikki Henttonen

Kuuntele Kuusi kuvaa Heikki Henttosen elämästä Yle Areenasta

Kohtalokas sopulivaellus 1970

Takana miehellä on yli 50 tutkimusvuotta Lapissa myyrien kanssa. Sysäys jyrsijöihin tuli helsinkiläisen koulun luontoseurasta. Syksyllä 1964 saman koulun kasvatti, piireissä Kiekusena tunnettu Asko Kaikusalo piti esityksen seuran kokouksessa. Hän tarvitsi apua metsämyyrän talvehtimisseurantaan, johon Henttonen lupautui mukaan. Tämä vaikutti pojan tulevaisuuteen perustavanlaatuisesti. Kaikusalon myötä Henttonen tutustui jo koulupoikana professori Olavi Kalelaan, joka oli Kilpisjärven biologisen aseman perustaja ja tunnettu jyrsijätutkija. Henttonen kävi jo 16-vuotiaana Kalelan pitämillä yliopistoluennoilla.

Norssin luontoseura.
Kuvateksti Porkkalan vanhan lentokentän reunalla venäläisten bunkkereilla. Kuvassa Helsingin poikanorssin luontoseura, johon Henttonenkin kuului ja innostui luonnon tutkimisesta tosissaan. Samasta luontoseurasta on noussut monta tunnettua luonnontutkijaa.
Kuva: Heikki Henttonen

Henttonen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1970 ja lähti Kilpisjärvelle tutkimusapulaiseksi jyrsijähommiin. Siinä vaiheessa hän ei tiennyt, että tuosta kesästä tulikin kaikkien aikojen sopulivuosi, eikä vapaapäiviä tuolloin edes mietitty. Tuona vuonna sopuleita oli hurjat määrät ja ne vaelsivat ympäri Lappia, aina Rovaniemen keskustaan saakka. Vastaavaa ei ole myyrätutkija sen koommin kokenut.

- Vuoden -70 suuren sopulivuoden jälkeen jyrsijät veivät mennessään.

Samana kesänä hänet hyväksyttiin Helsingin yliopistoon lukemaan biologiaa.

Henttosen hääkuva.
Kuvateksti Hääkuva vuodelta 1975. Heikki tapasi vaimonsa Hilkan samalla biologian kenttäkurssilla kesällä 1973. Mielenkiinnon herätti Mozartin musiikki, jota tuleva vaimo kavereineen kuunteli. Heikki on itse intohimoinen klassisen musiikin ystävä. Mozart toi heidän yhteen.
Kuva: Heikki Henttonen

Perusekologiasta tautitutkimuksiin ja punkkeihin

Tutkimukset ovat paisuneet kuin pullataikina vuosikymmenten aikana. Alkuun Henttonen oli kiinnostunut perusekologiasta, mutta myöhemmin hän alkoi tutkia pikkujyrsijöiden loisia ja ihmisiin tarttuvia tauteja. Tautihommat työllisti työelämän viimeiset parikymmentä vuotta eniten.

Henttonen on saanut osansa näistä taudeista: Metsämyyrän levittämän myyräkuumeen hän sairasti vuonna 1974 ennen kuin sitä aiheuttavaa virusta edes tunnettiin. Verestä myöhemmin löytyneet vasta-aineet paljasti tämän. Myyräkuumeen onneksi sairastaa vain kerran, sen jälkeen on immuuni. Viheliäisin tauti oli 1997 peltohiiristä Saarenmaalta saatu jänisrutto ja sen aiheuttama keuhkokuume. Henttonen vietti kolme viikkoa sairaalassa.

- Kyllä se vei heikkoon kuntoon, hän myöntää.

Viime vuosikymmeninä hän ei ole enää saanut kummia oireita. Henttonen arvelee olevansa saturoitu, immuuni vähän kaikille jyrsijöiden levittämille taudeille.

Henttonen on ollut mukana tutkimassa jyrsijöiden levittämiä tauteja ja loisia ympäri Eurooppaa, Amerikoissa, Siperiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Kesämökillä Kuhmoisissa ollessaan Henttonen raahaa perässä flanellikangasta, johon punkit mielellään tarttuvat. Hän siis tutkii myös punkkeja.

- Se on ihan hauskaa hommaa!

Heikki Henttonen Burjatiassa.
Kuvateksti Kansainväliset tutkimukset ovat vieneet Henttosta ympäri maailmaa. Kuvassa Heikki tutkii jyrsijää laboratoriossa Burjatiassa, joka sijaitsee Baikalin ja Mongolian välissä.
Kuva: Heikki Henttonen

Sopulit menevät kaiken edelle

Henttonen viettää normaalisti Lapissa pari kuukautta vuodesta. Jos sattuu hyvä sopulivuosi, niin kaikki suunnitelmat menevät uusiksi ja Henttonen juoksee niiden perässä koko kesän.

- Kun sopulit tulevat, muu unohtuu, hän perustelee.

Tunturisopulit ovat herkkiä talvisille olosuhteille. Muutamakin tammikuinen plussapäivä voi olla sopulipopulaatiolle kohtalokas.

- Jos tammikuussa tulee parin päivän lämpökausi, vesisade joka jäädyttää maan pinnan, niin se tappaa sopulit, sillä ne eivät saa ravintoa jään läpi.

Tämmöistä on vuosien varrella tapahtunut ja ilmastonmuutos tulee vain lisäämään lämpimien talvipäivien todennäköisyyttä. Sopulien kannanvaihtelut heijastuvat muihin eläimiin, esimerkiksi naaliin. Naalista tuli hyviä uutisia kun kesällä 2022 raportoitiin ensimmäisestä onnistuneesta pesinnästä Suomen puolella sitten vuoden 1996. Naalille on ongelma, jos sopuleilla menee huonosti. Tämä vaikuttaa niiden omaan lisääntymismenestykseen.

Pallasjärvi kesäyössä.
Kuvateksti Pallasjärvi keskiyön auringon valossa. Pallas on maailmanlaajuisesti erityinen paikka, sillä siellä eteläiset ja pohjoiset lajit kohtaavat. Pallaksella tavataan metsämyyrää, punamyyrää, harmaakuvemyyrää, lapinmyyrää, peltomyyrää, metsäsopulia ja tunturisopulia. Kahdeksan myyriin kuuluvaa lajia ja päälle vielä viisi päästäislajia. Vilinää piisaa.
Kuva: Heikki Henttonen

Heti Pallasjärven rannalla tehdyn haastattelun jälkeen hän aikoo taas mennä metsään myyränpyyntiin.

- Eihän koira karvoistaan pääse, tai seepra juovistaan, hän toteaa. Tämä on niin verissä.