Psykoterapeutti Marja Saarenheimolle muisti on veijari, joka alinomaa tekee kepposia
Se, mitä muistamme on valikoitua, ja se mikä mieleen painuu, myös muuttuu ajan mukana.
Kuuntele Kuusi kuvaa Marja Saarenheimo -ohjelma Yle Areenasta
Muisti kiehtoo Marja Saarenheimoa, mutta siihen ei hänen mukaansa voi kuitenkaan luottaa. Tunnetusti ihmisille jäävät erityisen selvästi muistiin tilanteet, joihin liittyy negatiivisia tunteita. Toisaalta valokuvia otetaan yleensä positiivisina hetkinä, jotka eivät kerro arjesta.
Saarenheimo väitteli tohtoriksi vanhojen ihmisten muisteluista. Muistihan ei tallenna asioita sellaisenaan, vaan muistoihin kerrostuu uusia kerroksia, ja epävakaimmillaan muisti on tutkijoiden mukaan sillä hetkellä kun ihminen muistelee. Se tarkoittaa, että muisteleminen saattaa itsessään muuttaa muistettua asiaa. Muistot muuttuvat koko ajan, vaikka emme itse huomaakaan sitä, toteaa Saarenheimo.
Muistot palaavat mieleemme ihmisten, paikkojen ja esineiden myötä. Usein yksi valokuva voi symboloida paljon enempääkin, kuin vain sitä hetkeä jolloin kuva on otettu. Kun Saarenheimon tyttäret olivat pieniä, koko perhe meni interrail-matkalle Espanjaan ja Portugaliin. Lapset viihtyivät junissa yllättävän hyvin, ja niin he päättivät tehdä toisenkin interrail-matkan, tällä kertaa Unkariin, jossa heillä oli tuttuja. Matkalta otettu kuva näyttää iloisen uintihetken, mutta Saarenheimo muistaa myös kireitä tunnelmia, joita matkalla usein tulee. Selaisista vain ei yleensä jää valokuvia.
Saarenheimo on miettinyt paljon tyttärien, äitien ja isoäitien jatkumoa ja niitä perinteitä jotka siirtyvät äideiltä tyttärille. Kulttuurimme on selvästikin jonkinlaisessa murroskohdassa, sillä Saarenheimo arvelee esimerkiksi että hänen tyttärillään ei enää ole liinavaatekaappi laitettuna samanlaiseen säntilliseen järjestykseen minkä hän itse oppi omalta äidiltään. Ihmisten suhde asumiseen ja tavaroihin ja muuhunkin on sukupolvien myötä muuttunut paljon.
Lukeminen avaa maailmoja
Saarenheimo ajattelee, että kun pystyy ottamaan kirjan käteensä ja lukemaan sitä kaikessa rauhassa, asiat ovat kohtalaisen hyvin. Lapsena hän piti surullisista tarinoista. Niitä hän löysi sekä kirjallisuudesta että musiikista. Kodin äänilevyjen joukossa oli savikiekolle tallennettu laulu, Kirje korvatunturille, jossa Joulupukille kirjoittava tyttö toivoo äitiä jouluksi kotiin sairaalasta. Levyt olivat peräisin Saarenheimon isältä, jolla oli nuorena tanssiorkesteri.
Saarenheimo oppi lukemaan jo ennen kouluikää. Koulussa sai ottaa kirjahyllystä Pekka Töpöhäntä -kirjan heti kun omat tehtävät oli tehty. Niin lukemisesta tuli hänelle jo nuorena rakas harrastus. Kolmannella luokalla perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja siellä hän pääsi ensi kerran tutustumaan kirjastopalveluihin. Pian hän oli lukenut koko lastenosaston tarjonnan läpi.
Yksi Saarenheimolle tärkeä huonekalu onkin kirjahylly. Hänellä se on jo 40 vuotta käytössä ollut Ruuvari-hyllykkö, jota aikanaan mainostettiin vaihtoehtona vanhemmalle, ruotsalaiselle Lundia-hyllyjärjestelmälle. Pelkkä kirjahyllyn katsominenkin on Saarenheimon mielestä rauhoittavaa, sillä hän tietää, että vaikka hän ei pystyisi edes liikkumaan, olisi kirjoissa maailmoja, joita hän voisi tutkia. Kirjahyllyyn tallentuvat luetut teokset, joista jokainen liittyy omaan elämänvaiheeseensa.
Yliopistossa Saarenheimo opiskeli psykologiaa ja kirjallisuutta. Sanojen ja mielen suhde on läheinen. Myös psykoterapiassa toimitaan paljolti sanojen kautta, vaikka nykyisinkin erilaiset keholliset terapiamenetelmät ovat yleisiä.
Luovaa työtä tekevän kannattaa ymmärtää aivojen toiminnasta ainakin se, että kun mielessä ei ole mitään tiettyä tehtävää, aivoissa aktivoituu nk. lepoverkosto. Se on assosiatiivinen tila, joka tuo mieleen esimerkiksi ideoita tai muistoja. Jos vaikka kirjoittaminen on jumissa, voi lepoverkoston aktivoida nostamalla katseensa poiskirjoitustehtävästä, tai vaikkapa lähtemällä kävelylle metsään. Saarenheimo kertoo kirjoittavansa kirjojaan usein siten, että ajatukset kehkeytyvät esimerkiksi perheen terrieriä, Kaapoa ulkoiluttaessa, ja kotiin palattua puolivalmiita ajatuksia voi jatkotyöstää kirjoittamalla ne auki.
Ilmastoteoista muistuttaminen on tärkeää
Perjantaisin Marja Saarenheimon arkeen kuuluu osallistua Ilmastoisovanhempien mielenosoitukseen Eduskuntatalon portailla. Pääasiassa eläkeläisistä koostuva ryhmä on siellä muistuttamassa päättäjiä ja muita ilmastotekojen tärkeydestä. He vilkuttavat ohikulkeville buseeille ja raitiovaunuille, ja ilahtuvat kun joku vilkuttaa takaisin. Jotkut aikuiset sen sijaan vastaavat näyttämällä keskisormea tai kehottamalla heitä ”menemään töihin”. Erityisesti ohi kulkeville koululuokille he vilkuttavat, ja nämä usein vilkuttavat iloisesti takaisin.
Saarenheimo kertoo tutkijoiden havainneen että osa ihmisistä kokee vanhetessaan tarvettaa ottaa itseä suurempi perspektiivi maailman asioihin, jolloin huomio siirtyy itsestä asioihin, joita voisi tehdä maailman tai ihmiskunnan hyväksi. Ilmastoisovanhempien mielenosoituksiin osallistuminen on Saarenheimolle tapa osallistua jollakin konkreettisella tavalla paremman maailman rakentamiseen.
