Akvarellisti Senja Vellonen tutkii maalatessaan valon ja varjon vaihtelua
Aiheensa Senja Vellonen valitsee melko satunnaisesti, mutta tärkeintä on valo vuorokauden eri aikoina. Matkoillaan hän tutkii öisen maiseman valoa. Myös sininen hetki, sumu tai sade kiehtovat häntä.
Kuuntele Kuusi kuvaa Senja Vellonen -ohjelma Yle Areenasta
Senja Vellonen on maalannut useiden näyttelyidensä työt taiteilijaresidensseissä, mm. Pariisissa Cité Internationale des Arts -taiteilijatalon ateljeessa sekä Rooman Villa Lantessa. Hän on työskennellyt myös islantilaisessa residenssissä.
Työnteko taiteilijaresidenssissä alkaa heti heti kaupunkiin asettumisen jälkeen. Ranska on Senja Velloselle arkisempi ja läheisempi, kun taas Italia on hänestä kiehtova ja arvoituksellinen. – Ehkä sekin vaikuttaa, että olen asunut Ranskassa pidempiä aikoja - ja varsinkin - taiteilijatalo on minulle hyvin tuttu.
– Öinen Pariisi on aina kiehtonut minua valon vuoksi, mutta pidän hyvin paljon myös Rooman Villa Lanten valosta. Siellä on rauhallinen ateljee, jossa on kaunis valo.
Villa Lanten ikkunoista näkyy Rooman kaupunkia.
Ulkomailla Senja Vellonen maalaa yleensä maisemia ja kotona Suomessa mm. hedelmiä, kukkia, ruusuja ja kynttilänvaloa, mutta on hän maalannut Suomessakin Kolin maisemissa 12 työn sarjan Tarhapurosta. Aiheensa Vellonen valitsee melko satunnaisesti.
Islannin lumoavat geishirit
– Minulla oli oppilaana Aalto-yliopistossa islantilainen oppilas, joka piti akvarelleistani. Hän halusi näyttelyni Islantiin. Kun sain Islannin Akreyriin stipendin, pääsin myös islantilaiseen Akureyrin ja Seiđisfjörđurin residenssiin asumaan ja työskentelemään.
– Mietin onko järkevää maalata vesiputousta ja geishiriä, joka voisi olla näyttävämpi videolla. Liikkuvan veden massiivinen paine näyttäytyy Vellosen teoksissa kuitenkin harsomaisena keveytenä.
Saaren sateinen ja tuulinen sää asettaa haasteita ulkona maalaamiseen. – Islannissa olen maalannut mm. ikkunasta käsin vuorilla vaihtuvia valon sävyjä.
”Elämässäni on ollut paljon hyviä sattumia”
Nuorena taideopiskelijana Vellonen ei aikaillut, kun muutto Savonlinnasta Helsinkiin tuntui järjestyvän nopeasti.
– Isäni joutui lähtemään ambulanssikyydillä Helsinkiin, jolloin tarjouduin mukaan henkiseksi tueksi.
Helsingissä Senja Vellonen asui koulukaverinsa luona, jolloin hän kuuli Cedercreutzin perheen vuokra-asunnosta. – Siellä oli huone vapaana, jolloin ilmoitin saman tien ottavani sen.
Kun Cedercreutzit palasivat muutaman ulkomailla vietetyn kuukauden jälkeen takaisin, pelkäsi Senja, että perhe ei huolisikaan häntä jatkamaan vuokralaisena.
– Perhe huoli minut lähes omaksi tyttärekseen, iloitsee Senja Vellonen, jonka elämään Mariana Cedercreutz on vaikuttanut merkityksellisellä tavalla.
– Hän antoi minulle itseluottamusta ja itsetuntoa sekä tunteen, että minusta välitetään. Mariana Cedercreutz uskoi lahjakuuteeni niin paljon, että hän soitti Kuvataideakatemian rehtorille, kun en ensimmäisenä vuonna päässyt kouluun. Seuraavana vuonna pääsin Kuvataideakatemiaan!
Toinen hyvä sattuma liittyy opiskeluvaiheessa. Vellonen sanoo olevansa kiitollinen taidemaalari Paul Osipowille, joka opettaessaan Kuvataideakatemiassa vinkkasi Velloselle vesiliukoiset värit öljyvärin sijaan.
– Hänen ansiosta löysin akvarellimaalauksen! Siitä lähtien olen maalannut akvarelleillä, vesiliukoisilla väreillä tai guassilla.
Vuonna 2013 Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistyivät. Syntyi Taideyliopisto.
Senja Vellonen on saanut Cité internationale de arts -taiteilijatalon ateljeen yhdeksän kertaa käyttöönsä. Villa Lantessa hän on työskennellyt kolmesti.
