Riettaan sekoilijalordin kolmekymppinen tytär aloitti digiajan

Ada Lovelace kuoli 36-vuotiaana syöpään vuonna 1852. Sitä ennen hän ideoi tietokoneen, kirjoitti sille ohjelman ja pohti, voiko tietokone ajatella. Ada oli ihminen, jonka supervoima oli mielikuvitus.

Sinulla on tietokone ja älypuhelin osin sen ansiosta, että englantilainen aatelisnainen nimeltään Annabella hermostui lopullisesti aviomieheensä parisataa vuotta sitten. Mies oli kyllä suuri runoilija, mutta puolisona ja perheenjäsenenä aivan sietämätön.

Hermoillekäyvä aviomies oli lordi Byron. Hänet tunnettiin runoistaan, mutta myös kaikesta paheellisesta: suurieleisestä elämäntyylistä, holtittomasta rahanmenosta ja skandaaleista.

Byronin seksikumppaneihin kuului suuri joukko miehiä ja naisia, jopa oma sisarpuoli. Byron oli kaikkea mahdollista: hän oli hurja, tunteikas, melankolinen, räjähtävä, intohimoinen, vapaudenjanoinen, kärsijä ja nautiskelija.

Ja kyllä, Annabellaa oli hänestä varoitettu. Silti Annabella meni lordin kanssa naimisiin – kenties hetkellisen rakastumistyyppisen mielenhäiriön vallassa – ja synnytti tyttären 1815.

Mielikuvitusjuttujen sijaan matematiikkaa

Kun tytär Ada oli noin vuoden vanha, äiti päätti, että nyt riittää. Lordi sai jatkaa rietastelujaan itsekseen, Annabella ja Ada muuttivat pois. Kuten aika monet äidit, Annabella halusi tyttärelleen turvallisen ja asiallisen lapsuuden.

Lady Byron oli itse lahjakas ja oppia saanut ihminen, ja hän arvosti kaikkea järkevää. Miestään katsellessaan hän oli alle vuodessa tullut siihen tulokseen, että runous, mielikuvitus ja sen kaltaiset seikat olivat ihmiselle lähinnä haitallisia. Tytärtä piti varjella Byronien huonolta hengenperinnöltä, kuten runoilulta.

Tytär vaikutti – isästään huolimatta – äitinsä silmissä lahjakkaalta ja fiksulta. Äiti aloitti Adan koulutuksen, kun tyttö oli nelivuotias. Mikä olisi mahdollisimman päinvastaista kuin isä-Byronin meininki?

Matematiikka. Tietenkin.

Lady Byronin suunnitteleman kasvatuksen johtava periaate oli se, että kaiken opetettavan piti olla mahdollisimman kaukana tytön isän edustamasta runoudesta, rappiosta, riettaudesta ja muusta haitallisesta.

Matematiikka oli toisesta maailmasta, siitä lordi Byron tuskin ymmärsi mitään, ainakin jos katsoi hänen paisuvia velkasaldojaan.

Ada oli kiinnostunut mekaniikasta ja koneista

Jo nuorena aatelisneito Ada oli kiinnostunut mekaniikasta ja koneista. Hän suunnitteli lentävää laitetta, joka toimisi höyryvoimalla. Kun Ada aikuistui, hänet esiteltiin hovissa kuninkaalle ja kuningattarelle.

Samoihin aikoihin ovi avautui paljon kiinnostavampiinkin piireihin: Ada pääsi tieteentekijöiden tapaamiseen ja puheisiin matemaatikko ja filosofi Charles Babbagen kanssa. Heillä oli heti paljon yhteistä. Babbage oli kehittelemässä mekaanista laitetta, jolla voisi käsitellä lukuja.

Jonkinlainen laskukone siis. Joskus paljon myöhemmin sellaista laitetta sanottaisiin tietokoneeksi.

Ada naitettiin aatelismiehelle. Hänestä tuli Lovelacen kreivitär. Hän synnytti kolme lasta. Hänellä oli terveyshuolia ja kipuja, mutta onneksi isossa herraskartanossa oli henkilökuntaa tenavia kaitsemassa.

Ada palasi matematiikan pariin. Joidenkin aikalaisten mielestä liiallinen opiskelu oli syy Adan heikkoon terveyteen, mutta Ada oli toista mieltä.

Ajattelu pitäisi hänet elossa.

Tutkijaystävä Charles Babbage oli koneensa kanssa vaikeuksissa. Ada avusti häntä matematiikan ja älyllisen keskustelun lisäksi myös kielitaidollaan: sivistyneenä ja hyvin kasvatettuna henkilönä hän osasi erinomaisesti ranskaa ja pystyi kääntämään ranskasta englantiin vaikeatajuisen tieteellisen artikkelin, josta oli suurta apua tietokoneen kehitystyössä.

Kaikki tosin eivät pitäneet artikkelia tärkeänä, koska sen oli kääntänyt nainen.

Voiko tietokone ajatella?

Ada Lovelace ideoi laitteen, joka pelkän laskemisen lisäksi pystyisi käsittelemään myös sanoja, symboleita, jopa musiikkia. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka pystyi ajattelemaan, että tietokone voisi olla enemmän kuin pelkkä laskukone.

Ada Lovelace kuoli 36-vuotiaana kohtusyöpään vuonna 1852.

Sitä ennen hän oli ehtinyt yhdessä Charles Babbagen kanssa ideoida tietokoneen, kirjoittaa sille ohjelman eli algoritmin, kääntää ja itsekin kirjoittaa tieteellisiä artikkeleita ja pohtia, voiko tietokone ajatella.

Hän tuli siihen tulokseen, että ei voi.

Adan voima oli mielikuvitus. Hän pystyi kuvittelemaan asioita, joita ei ollut olemassa vielä hänen elinaikanaan. Vaikka lady Byron vihasi mielikuvitusta yli kaiken ja halusi karsia tämmöisen haihatuksen tyttärestään kokonaan pois, juuri mielikuvitus osoittautui aikuisen Adan supervoimaksi.

Nykyään, kun kehitetään tekoälyä, yhden työvälineen nimi on Ada Lovelacen testi. Kone läpäisee sen vain, jos se pystyy itsekseen luomaan jotain omaperäistä.

Johanna Korhosen sarjassa Arkea mullistaneet keksinnöt otetaan haltuun 12 kekseliään naisen oivallusta. Sirkkeli, digitaalisuus, jääkaappi, tuulilasinpyyhkimet ja poljettava roskis: ilman monia arkisia keksintöjä elämä olisi aika vaivalloista. Yhteistä keksijänaisille on ollut rohkeus katsoa kriittisesti jotain touhua. Ohjelmassa soivat klassiset hitit Pachelbelin Kaanonista Beethovenin Kuutamosonaattiin. Äänisuunnittelija on Pentti Männikkö ja tuottaja Katri Henriksson.