Tanssija Karoliina Kauhasen kehoon kiinnitettiin anturit ja syntyi kiehtova tanssiteos elämän huippuhetkistä

Karoliina Kauhanen on Teatterikorkeakoulusta valmistunut nuori tanssija, joka joutui kriisiin tanssijuutensa kanssa melko pian valmistuttuaan.

Tanssijan tyttärenä tanssi oli jo pienestä pitäen merkittävä osa 1990-luvun alussa syntyneen Karoliinan elämää. Tanssijan urasta hän ei kuitenkaan osannut haaveilla, ennen kuin lukionopettaja ehdotti Taideyliopistoon tanssitaiteen koulutusohjelmaan pyrkimistä. Niin Kauhanen sitten tekikin ja pääsi sisään ensi yrittämällä.

Klassinen baletti taipui improvisaatioksi ja oman tanssikielen löytämiseksi. Tämän ilmaisuvoiman varaan rakennettiin Yleisradion ja Kiasma-teatterin yhteistyönä Peili — elämäni kuusi kuvajaista tanssiteos. Se on tutkimusmatka teknologian mahdollisuuksiin esitystaiteessa.

Mutta palataan vielä tanssija Karoliina Kauhaseen.

Minkälainen lapsuus siivitti Kauhasen tanssijan uralle, ja miten valmistumisen jälkeen alkanut kriisi muutti hänen suhtautumista taiteilijuuteen? Kauhanen valitsi elämästään viisi valokuvaa ja yhden vielä toteutumattoman. Kuvien kautta hän käy läpi elämäänsä, jota leimasi turvallisuuden tunne.

Kuuntele Kuusi kuvaa Karoliina Kauhanen -ohjelma Yle Areenasta

Karoliina vietti ensimmäiset vuotensa Vappu-maaman hoivissa, kun vanhemmat olivat töissä. Kätilönä työskennellyt isotäti, eli Vappu-maama auttoi Kauhasen maailmaan ja häneltä Kauhanen oppi myös nauttimaan elämän pienistä asioista.

Käytiin vähän paremmassa ruokakaupassa, otettiin vaahtokylpyjä ja laitettiin kynsiin lakkaa.

Karoliina

Kauhanen muistaa, kuinka ennen kuvan ottamista leikkipuistossa oli lasten kesken tullut riita keinusta. Kauhanen oli mennyt riitelevien lasten väliin ja halannut heitä. Riita oli loppunut siihen.

Empaattisuuden ja sovittelevuuden Kauhanen on säilyttänyt läpi tähänastisen elämänsä.

Kellumisen tunne tuli tanssiin

Kauhanen oppi uimaan jo pienenä, ja on siitä lähtien rakastanut vettä. Vedessä saattoi leikkiä delfiiniä tai merenneitoa vaikka kuinka pitkään.

Siihen Kauhasella oli hyvät mahdollisuudet, koska hän vietti lapsuuden kesänsä Särkimössä, Vaasan saaristossa. Kuvassa pieni karoliina istuu rennosti veneen kannella veljensä ja serkkunsa seurassa.

Kesään kuuluivat saarireissut ja perillä paistettiin aina makkaraa ja juotiin Trip-mehuja. Paluun takaisin mökille kruunasi sauna.

Uimisesta tuli myöhemmin osa hänen koregrafioitaan.

Kellumisen tunnetta Kauhanen on hyödyntänyt myöhemmin paljon tehdessään tanssi-improvisaatioita. Vaikka hän ei koskaan oppinut kellumaan, hän tavoittaa sen tunteen helposti.

River dance vastamelukuulokkeilla oli elämys

Kun pikkuveli oppi kävelemään, hän sai toimia näytöksissä avustajana tai tirehtöörinä. Pieni tanssijatar puvusti tanssiesityksensä äidin vaatekaapista löytämillään aarteilla.

Karoliina Kauhasen esiintyminen itse keksimillään tanssinumeroilla omalle perheelle, oman kodin olohuoneessa oli arkea Kauhasilla. Vanhemmat valokuvasivat tytön esityksiä, joista oli leikki kaukana.

Kauhanen kävi tanssija-koreografi-äitinsä Sari Pertun kanssa usein katsomassa tanssia, ja Kauhanen muistaa, että kuvassa hän yritti asetella jalkansa baletin neljänteen asentoon.

Lapsuudestaan Kauhanen muistaa erityisesti irlantilaisen River Dance -ryhmän esiintymisen, jota hän katseli ja kuunteli tuhatpäisen yleisön joukossa vastamelukuulokkeet korvillaan.

Lukiosta löytyi samanhenkisten seura

Kallion lukiosta Kauhanen löysi itselleen samanhenkistä seuraa. Koulussa oli jakamisen henki, jossa jokainen sai esittää omia taitojaan hyvässä ilmapiirissä.

Kuvassa juhlitaan viimeisen Kallion lukiovuoden ensimmäistä päivää ja vaaleakutriset neidot ovat pukeutuneet jumalattariksi. Kuvan keskellä oleva tyttö on valinnut puvukseen tupakannatsan muistuttamaan koulun lähistöllä sijanneesta ‘röökikalliosta’, jossa vietettiin yhdessä aikaa.

Kallion lukion tanssilehtori Mirva Mäkinen sai Kauhasen ensimmäisen kerran ajattelemaan, että tanssista voisi tulla hänelle ammatti. Mäkisen kannustamana Kauhanen pyrki Teatterikorkeakouluun opiskelemaan tanssia - ja pääsi sisälle.

Lapsuuden loppu

Kauhanen koki menneensä lapsuutensa ja nuoruutensa yhdessä putkessa instituutiosta toiseen ja nyt oli pysähtymisen paikka. Kauhasta pelotti, jännitti, ahdisti ja itketti.

Hän koki, että turvattomuus ja epävarmuus tanssin kentällä soti hänen arvojaan vastaan, eikä hän yksin kyennyt taistelemaan niitä vastaan, muttei halunnut myöskään alistua niille.

Loppuvuodesta 2017 Kauhanen istui Havaijilla, Kona Kailuan saarella ja mietti, mitä elämällään tekisi. Valmistuttuaan tanssijaksi hän oli työllistynyt hyvin, mutta nyt hän oli ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa tulevaisuus näytti sumuiselta.

Oli uskallettava lähteä kohti jotakin uutta. Uudenvuoden aattoiltana Kauhanen teki lupauksen itselleen, ja päätti hakea harjoittelijaksi tuotantoyhtiöön. Sille tielle hän jäi. Tanssimista hän ei kuitenkaan halua lopettaa vaan raivaa sille tilaa aina kun on sen aika.

Kuudes kuva

Kuudennessa, vielä ottamistaan odottavassa kuvassa Kauhanen näkee itsensä laiturilla juhannusaattona, rakkaimpansa kainalossa. Hän on tullut saunasta, hiukset ovat vielä märät. Kädessä hänellä on tennispallo, jonka hän hetken päästä heittää koiralleen.

Vaatimukset itseään kohtaan tanssijana ovat muuttuneet armollisemmiksi. Ollakseen hyvä tanssija ei tarvitse uhrata sille koko elämäänsä.