Wade Mikkola etsii jazzin syvempää merkitystä - matka alkoi koulun ilmoitustaulun ääreltä puoli vuosisataa sitten
Vanhempi oppilas oli laittanut koulun ilmoitustaululle A4-kokoisen paperin, jonka otsikkona oli sana: JAZZ. Ilmoituksessa etsittiin jazzista kiinnostuneita ja kerrottiin että edeltävää osaamista ei vaadittu – ainoastaan intoa. Tähän Wade Mikkola tarttui.
Kuuntele ohjelma Yle Areenasta
Wade Mikkolan innostus jazziin syntyi kouluaikana perinteikkäässä helsinkiläisessä poikakoulussa Norssissa: samaa koulua käynyt joitakin vuosia vanhempi pianisti Lauri Kivikataja oli laittanut koulun ilmoitustaulullepaperin, jonka otsikkona oli sana: JAZZ. Ilmoituksessa etsittiin jazzista kiinnostuneita.
Kivikatajasta tuli Mikkolan ensimmäinen mentori. Kivikataja oli perustanut oman jazzklubin jo teini-ikäisenä koulukavereidensa kanssa. Myöhemmin Iso-Roobertinkadulla sijainnut Little Jack' Jazz Club oli Kivikatajan yritys luoda Helsinkiin sellainen sosiaalinen olohuone, joihin hän oli tutustunut mustien yhteisöissä Amerikassa. Pian Mikkola oli mukana sen toiminnassa.
Muutaman vuoden kuluttua Mikkola lähti Kivikatajan esimerkin mukaisesti itsekin Yhdysvaltoihin opiskelemaan jazzmusiikkia ja kokemaan sen sosiaalista luonnetta. Massachusettsin yliopiston jazzopetusta hän pääsi seuraamaan jo ennen kuin oli edes koulussa oppilaana: opetustilanteissa hän pääsi kokeilemaan soittamista sellaisten kuuluisuuksien kuten pianisti Oscar Petersonin ja rumpali Max Roachin kanssa.
Jazzmuusikkona New yorkin jazzklubeilla
Esiintyessään koulussa opettaneen saksofonisti Archie Sheppin kanssa hän tutustui pianisti Emery Smithiin, josta tuli hänen toinen mentorinsa. Smithin kanssa Mikkola esiintyi paljon erilaisissa tilaisuuksissa. Mikkolan jo tuolloin laaja repertuaari kasvoi merkittävästi, kun Emery Smith toi hänelle yhä uusia kappaleita soitettavaksi. Yleensä se tapahtui suoraan esiintymisissä ilman harjoituksia. Kunkin uuden kappaleen ensimmäisen säkeistön aikana Mikkola käytti korviaan ja tarkkaili Smithin vasenta kättä päätellääkseen mitä sointuja hän käytti. Niillä eväin sitten päästiin kappale loppuun asti ja samalla Mikkola oppi jazzin erilaisia harmoniakäytäntöjä.
Jazzopintojensa lisäksi Mikkola työskenteli Yhdysvalloissa jazzmuusikkona itärannikon, ja erityisesti New Yorkin jazzklubeilla yhteensä 14 vuoden ajan. Jakson loppupuolella hänelle avautui mahdollisuus tutustua klassista musiikkia ja jazzia yhdistäneeseen pianistiin ja säveltäjään Donald Shirleyyn. Mikkola alkoi käydä vierailuilla Shirleyn studio-asunnossa Carnegie Hallin yläpuolella. Keskustelut käsittelivät musiikin yleistä historiaa, estetiikkaa ja filosofiaa. Mikkolalle avautui tietoa erityisesti siitä, miten afrikkalaiset kulttuuriperinteet toimivat afro-amerikkalaisen musiikin taustalla, ja minkälaisia sosiaalisia merkityksiä jazzmusiikilla oli mustille yhteisöille.
Vuonna 1997 Suomeen palannut Mikkola alkoi esiintyä aktiivisesti suomalaisella jazzkentällä. Hän alkoi myös opettaa silloisessa Pop & Jazz konservatoriossa, Metropoliassa ja Sibelius-Akatemiassa. Hän on julkaissut 12 levyä ja levyttänyt mm. suomalaisten iskelmäklassikoiden jazzversioita (Muistatko…Remember..., 1999) ja kansainvälisiä jazzstandardeja (Taking a Change, 2006), ja ollut aktiivinen toimija jazzmusiikin piireissä.
