Ex-nyrkkeilijä Elina Gustafsson koki Siperiassa käänteentekevää rauhaa – “En ole häviäjänä huono ihminen”
MM-kisamatka Siperiaan sai Elina Gustafssonin ajattelemaan tappioitaan eri tavalla. Kehässä ex-nyrkkeilijä oli aivan lukossa, mutta lopulta hänet valtasi merkittävä rauha.
Kuusi kuvaa yrittäjä Elina Gustafssonin elämästä
Kuuntele ohjelma Yle Areenasta.
Vuonna 2019 Elina Gustafsson vietti Siperian nyrkkeilyn MM-kisoissa välipäivää burjaattikansan naisten seurassa. Burjaatit ovat tulleet Siperiaan alun perin Mongoliasta. Suurena mummofanina tuo kohtaaminen oli Gustafssonille hyvin mieluinen.
– Mä rakastan mummoja! Lauleskelin näiden mummojen kans jotain burjaattikieltä, en tiedä mitä. Mä olin siellä niin fiiliksissä! Sisäinen lapsi pääsi oikein valloilleen, sen näkee mun silmistä. Vaikka mä lähdin siis Siperiaan ilman talvitakkia. Mulla oli ihan helvetin kylmä ja pelkät lenkkarit, mutta mummut kyllä lämmitti mieltä, Gustafsson kertoo innostuneena.
" Hävisin taiwanilaiselle nyrkkeilijälle. Hän oli siellä kehässä sellainen, mitä mä olisin halunnu olla.
Elina Gustafsson
Siperia opetti
Siperia oli hänelle käänteentekevä kokemus, vaikka kisat eivät menneet toivotulla tavalla. Vastustaja oli maailmanmestari ja Gustafsson ajatteli, miten hänelle voi taas tulla mestari vastaan.
– Hävisin taiwanilaiselle nyrkkeilijälle, joka oli kuin minä. Mutta hän oli vapaampi. Hän oli siellä kehässä sellanen, mitä mä olisin halunnu olla. Mä olin ihan lukossa.
Taiwanilainen tipahti myös ennen finaaleita ja oli mummoreissulla mukana. Gustafsson ihaili hänen iloisuuttaan ja hauskanpitoaan, vaikka hänkin oli loppupeleissä hävinnyt.
Gustafsson oli tuolloin jo lähes vuoden yrittänyt työstää terapiassa, että tappio ei merkitse hänen olevan huono ihminen. Häviö oli aina iso kolaus, ja nuori nyrkkeilijä otti sen todella henkilökohtaisesti.
– Sit mä olin sillei, et tossa toi maailmanmestarikin on, et se on tipahtanu ja silti elämä jatkuu ja se pitää hauskaa. Ite värjöttelin siinä ja vähän kirosin sitä omaa tippumistani. Siinä tuli sellanen ajatus, et ehkä se ei ookaan niin vakavaa.
Tuo oivallus oli Gustafssonille todella tärkeä, ja Siperiassa hän tunsi lopulta suurta rauhaa.
Lepokeidas on koti ja piilopaikka
Nykyään yrittäjänä toimiva Gustafsson on nimennyt kaksi viimeisintä kotiaan Lepokeitaiksi. Ensimmäinen Lepokeidas Länsi-Vantaalla sai nimensä, kun hän teki 28-vuotiaana elämässään isoja muutoksia: paikkakunta vaihtui Tampereesta Helsingiksi ja silloinen parisuhde tuli päätökseensä.
– Aloin oikeasti välittää itsestäni ja olemaan itseni paras ystävä. Olemaan itseni puolella. Sitä mä en oo oikeen koskaan tehny. Vaikka mä oon vahva tyyppi ja omaan vahvat mielipiteet, niin oon ollu tosi alistuva. Mua on voitu helposti käyttää hyväksi.
Lepokeitaasta muodostui hänelle erityinen latauspaikka. Silloinen koti oli talossa numero seitsemän, joka kuvastaa hengellisellä puolella mietiskelyä ja itsensä uudelleen lataamista. Sinne oli myös todella haastava löytää.
– Vaikka annoin tarkat ohjeet, niin jengi ei meinannu löytää perille. Se oli vähän piilossa, mutta se oli vaan hyvä. En olisi voinut muuttaa Helsinkiin, koska tarvitsen niin paljon luontoa.
Tuossa kodissa Gustafsson sai rauhassa kasvaa ja kerätä oman voimansa. Tänä päivänä hän asuu jo Lepokeidas 2.0:ssa Helsingissä.
