Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa

Teija Auvinen ajattelee, että näyttelijän ammatissa saa monta elämää yhden hinnalla

Vuodelta 2022
Päivitetty 20.02.2022 17:55.
Näyttelijä Teija Auvinen hymyilee.
Kuva: Kristiina Hakovirta

Ihmisen sisäinen palo voi kyteä vain hetken syttymättä liekkiin, jollei jokin puhalla siihen henkeä ja lietso sitä! Näyttelijä Teija Auvisessa tuo kipinä syttyi tanssin kautta jo lapsena.

Kuusi kuvaa näyttelijä Teija Auvisen elämästä

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta

Perhe ja työ. Miten niin arkisentuntuisilla sanoilla voikin olla niin iso merkitys! Perhe maadoittaa, työ liidättää lentoon. Näin on laita ainakin näyttelijä Teija Auvisen kohdalla.

Teija Auvinen, o.s. Lappalainen, on syntyisin Oulusta, mutta hänen sukujuurensa molempien vanhempien puolelta ovat kuitenkin rajantakaisessa Karjalassa.

Erityisesti Olga-mummo on ollut tärkeä kytkös menneeseen. Sotaevakkona lastensa kanssa Karjalasta matkaan lähteneen mummon tarinoiden kautta Teija Auvinen tietää, millaisesta ketjusta hän itsekin on osa.

50-luvun valokuvassa poseeraa äiti kuuden lapsensa kanssa. Viisi tytärtä näyttävät aikuisilta, poika on näitä selvästi nuorempi.
Kuvateksti Monine lapsineen raskaalle evakkotaipaleelle lähtenyt Olga-mummo sekä tädit ovat olleet Teija Auviselle tärkeitä karjalaisen perinteen siirtäjiä ja esimerkkejä sisukkaasta asenteesta. Kuva on 50-luvulta.
Kuva: Teija Auvisen kotialbumi

Teija Auvisen teatteriura on pitkä. Lukio jäi kesken hänen päästyään näyttelijänoppiin Tampereen yliopiston yhteydessä toimivaan koulutusohjelmaan, nykyiseen Nätyyn.

Heti valmistuttuaan hänet kiinnitettiin Tampereen Teatteriin vuosiksi 1981–85. Teija Auvinen on kuulunut TTT:n uuden ja uljaan rakennuksen valmistuttua vuonna 1985 sen näyttelijäkuntaan.

Sysäys esittävien taiteiden pariin oli aikoinaan kuin salamanisku. Viisivuotias Teija-tyttönen katsoi mustavalkotelevisiosta balettiesitystä ja alkoi yhtäkkiä tanssia, tanssia, tanssia. Joitakin vuosia myöhemmin hän pääsi balettikouluun, ja teini-ikäisenä hänet hyväksyttiin tanssitytöksi Kemin teatterin Cabaret-musikaaliin. Kyse ei ollut mistään vaatimattomasta tuotannosta, vaan esityksen koreografina on Ruth Matso ja ohjaajana Päivi Istala, molemmat tunnettuja tekijöitä.

Siinä Kemin teatterin lavalla se tapahtui taas: kiltti teinityttö Teija tanssi riettaana kapakkahuorana ja tajusi, että hän voi esittää mitä vain, olla kuka vain ja siirtyä samalla hahmosta toiseen, maailmasta toiseen. Niin tekevät näyttelijät.

Sattumaa vai kohtalon kuljetusta?

Teatterikoulusta päästyään Teijalle sateli kiinnitystarjouksia. Hän melkein päätyi Helsingin Kaupunginteatteriin, mutta valitsi sittenkin Tampereen Teatterin. Myöhemmin hän oli loputtoman kiitollinen asiasta. Helsingissä olisi vastassa ollut Jouko Turkka, Tampereella oli opiskelukaveri, muuan Tommi Auvinen.

Ohjaaja Tommi Auvinen kuuluu tunnettuun teatterisukuun. Äiti on Eila Roine, isä oli Vili Auvinen, äidinisä Eero Roine, täti on Liisa Roine, setä Esko Roine... Avioituessaan Tomminsa kanssa Teija oli ehtinyt nähdä vasta muutamia teatteriesityksiä Tommin hengitettyä teatteria koko ikänsä. Teija solahti kuitenkin joukkoon helposti, sillä teatterin kutsu on heille kaikille yhteinen.

Kaksi kuvaa allekkain: yllä lehtileike, jossa brittilapset leikkivät sodanjälkeisenä aikana; alla koulukuvia Teija Auvisen lapsista.
Kuvateksti Näitä ilmoitustaulukuvia Teija Auvinen katsoo aina mennessään pukuhuoneeseensa Tampereen Työväen Teatterissa. Alempana on hänen lastensa koulukuvia, joita Teija tervehtii sisään astuessaan. Ylempi, ajan haalistama sanomalehtileike on ns. inspiraatiokuva. Näyttelijöille saatetaan jakaa sellaisia roolin sisäistämistä varten. Tämä kuva on englantilaisesta lehdestä, jossa kerrotaan lasten leikeistä sodanjälkeisenä niukkana aikana. Teija Auvinen löysi kuvasta itsensä, vaikka ei siinä olekaan. Rooliminä pontevana pikkutyttönä Veriveljet-musikaalissa syntyi kuvan innoittamana.
Kuva: Teija Auvisen kotialbumi

Vaikka perhe ja lapset ovat Teija Auviselle tärkeintä elämässä, teatteri kietoutuu aivan kaikkeen. Siinä on täytynyt tasapainotella. Samoin siinä, ettei kukaan syytä ketään nepotismista – omaa sukua kun saattaa olla niin teatterin johdossa kuin ohjaajanakin!

Aina ei saa haluamiaan työtehtäviä, ja se kirpaisee, mutta silloin kun saa ja onnistuu roolissa, sen ihanampaa täyttymystä ei ole. Sellainen oli Tampereen Työväen Teatterin näytelmä Hiljaiset sillat, jonka tarina ja rooli Francescana koskettivat häntä syvästi.

Kuusi kuvaa näyttelijä Teija Auvisen elämästä

43:28