Portion Boys -yhtyeen El Meissel, kuinka paljon salaa vihaat Teflon Brothersia?

YleX Työhaastattelun neljäs hakija Mikael Forsby teki bändeineen Vauhti kiihtyy -jättihitin Matin ja Tepon kanssa. Biisi pysyy Spotify-listakärjessä sitkeästi jo viidettä kuukautta.

YleX Työhaastattelu on tuore juttusarja, jossa kotimaiset artistit istuvat ansioluettelo kourassa neuvottelupöydän ääreen.

Mikael Forsby, eli El Meissel, on Portion Boysin perustajajäsen ja tuottaja. 37-vuotias oululainen saapuu etänä aamupäivän työhaastatteluun. Kotoa käsin työskentelevä Forsby ei ole aivan niin ylitsepursuavan energinen kuin Portion Boysin kuvastosta voisi päätellä.

Kuvaile itseäsi kolmella biisillä.

– Martti Servo & Napanderin Mikä on kun ei taidot riitä? Sitä tykkään laulaa aina jos ei onnistu. David Guettan ja Sian Titanium on sille vastakohta, ja kolmas on Klamydian Pohjanmaalla. Olen kotoisin pienestä kylästä Etelä-Pohjanmaalta, niin pohjalaisveri kulkee mukana koko elämän.

Mikä on lähin kohtaamisesi poliisin kanssa?

– Se on ollut hyvin läheinen. Olen saanut yksityisen saattelun joskus putkaan. Ja pakko tähän on sanoa, että minähän en tehnyt siis mitään!

Teitte uuden version Matin ja Tepon kappaleesta Vauhti kiihtyy, jonka laulajat ovat seitsemänkympin ylittäneitä. Eikö teillä ole oman ikäisiänne kavereita?

– Ei.

Minkälainen johtaja olet?

– En ole synnynnäinen johtaja. Tuntuu todella pahalta olla tiukka eikä se tule luonnostaan, sitä on joutunut väkipakolla opetella. Olen vähän liian kiltti luonne olemaan sellainen jykevä jyrkkä johtaja, mutta on kuitenkin pakko tehdä välillä tiukkoja päätöksiä. En haluaisi loukata ketään, mutta se on välillä väistämätöntä.

Kuinka usein mokailet työpaikallasi?

– Varmaan kerran tunnissa. Aivoissa on sirkus jatkuvasti käynnissä ja unohtelen asioita helposti. Sitten muistaa, että ei jumaliste tuo ja tuo, nyt unohdin tuon ja nyt tein tuon väärin.

Keksitte bändinne nimen elintarvikepurkin kyljestä ja käytät taiteilijanimenäsi El Meisseliä. Miten luonnehtisit ideointikykyäsi?

– Se on aika lapsen tasolla. Tässä on menty ekoilla ideoilla ja jälkeenpäin vasta mietitään, että voi perhana. Kappaleiden kohdalla paras mittarini on nykyään omat käsikarvat. Ne kertovat rajun totuuden. Jos saan käsikarvat jostakin asiasta ylös, silloin tiedän, että olen oikeilla jäljillä.

Mikä on isoin epäonnistumisesi artistina? Miten selvisit siitä?

– Tästä ei ole oikeastaan kauaakaan aikaa, kun kävin asiaa jonkun kanssa läpi, että en oikeastaan voi yhtäkään sanoa… On asioita, joita ehkä häpeää mutta jokainen valinnoista on vienyt tähän pisteeseen. Totta kai on tehnyt huonoja biisejä, mutta nekin ovat sen ajan tuotteita.

Onko sinulle tullut sitten työssäsi koskaan jyrkkä ylämäki vastaan?

– Emme ole isolla levy-yhtiöllä [toim. huom. Portion Boysin kappaleet jakelee Sony Music]. Olemme yrittäneet itse puskea läpi, joten epätoivon hetkiä on riittänyt. Oma henkinen hyvinvointi on ollut usein vaakalaudalla, joskus siellä laudan alapuolella. Miten saat etsittyä ihmisiä ympärille? Miten saat vakuutettua esimerkiksi yhteistyökumppanit, että tässä on hyvä juttu kysymyksessä? Hyvin usein olen miettinyt, ettei tästä tule mitään. Sitten on nukkunut yön yli ja saanut taas ihmeellisen tsemppivaiheen päälle.

Olette valloittaneet Suomen kansan sydämen toisen kotimaisen bilebändin Teflon Brothersin kanssa ja menette pian yhteiselle kiertueelle. Kuinka paljon salaa vihaatte yhtäläisyyksiänne?

– Olen aina fanittanut Teflon Brothersia. Jos joku toinen onnistuu tekemään tosi hyvän biisin, niin sitten sitä tutkiskelee. Siinä on laitettu itselleen rima, että voit itsekin tehdä näin kovan biisin, jos teet duunia sen eteen. Varsinkin tämän genren edustajien jokainen onnistuminen ruokkii toisiaan ja lisää tietoisuutta hyvän mielen bilemusasta.

Mikä on pelottavinta alallasi?

– Ihmisten ilkeys. Se ei koske pelkästään tätä alaa, mutta yleensäkin somekiusaaminen ja sellainen tyyli, että ei ole mitään filttereitä mitä suustaan laukoo. Olen katsonut paljon heitä, jotka ovat todella suosittuja a-listan artisteja, niin se ryöpytys on aika kohtuutonta. Se ei mene pieneen ihmismieleen.

Pidätkö työssäsi vastuusta?

– En, mutta se on mitä on. Meillä on paljon tyyppejä tässä mukana, niin on myös vastuu siitä, että kaikille olisi duunia jatkossakin. Se vaatii jatkuvaa ideointia. Vaikka nyt tuli ehkä uramme isoin hitti, siihen ei voi tuudittautua. Kyllä me skumpat avattiin, mutta hyvin nopeasti suunnittelin jo seuraavaa.

Oletko oppinut mitään oikeasti järkevää työsi kautta?

– Haha. No eipä tule oikein mieleen. Kaikkia ei-järkeviä asioita kyllä tulee. Viikonloput menevät helposti pizzan mättämiseen ja lonkeroon, niin opettelemme pitämään arkena itsestämme paremmin huolta, ettei noutaja tule jossakin kohtaa.

Mitä häpeät myöntää?

– Mulla on aika huono luotto itseeni. Luotan siihen mitä teen, mutta silti koen, että muut tekevät asiat aina paremmin. Olen myös huono ottamaan vastaan positiivista palautetta.

Miksi meidän pitäisi kuunnella sinua?

– No minua ei kyllä kannata kuunnella yhtään, mutta suosittelen kuuntelemaan bändin kappaleita. Jos on huono päivä ja mieli maassa, ja jos tuollainen musiikki uppoaa, niin noista kappaleista voi saada positiivista mieltä. Kannattaa katsoa vaikka videoita ja tulla keikalle. Keikalla se fiilis vasta aukeaa täysin.

Haluatko loppuun kysyä meiltä jotain?

– ​​Mikä on pahin kysymys, jota ette ole kehdanneet kysyä ja siksi jäänyt viime metreillä pois?

Nämä ovat firman sisäisiä asioita.

– Niin niin, kuuluisat viimeiset sanat.

Kiitos ajastasi. Olemme sinuun yhteydessä.