Miksi niin moni nuori uupuu? “Onko koko meidän ikäluokkamme huono, vai olisiko vika sittenkin yhteiskunnassa?”
Nuorten mielenterveysongelmat ovat hurjassa kasvussa. Ovatko nuoret heikkoja lumihiutaleita, jotka eivät kestä elämää, vai ovatko nykyajan vaatimukset kohtuuttomia?
Korona pullautti esille nuorten mielenterveysongelmien laajuuden. Nuorisopsykiatrian osastoilla on niin kovia ruuhkia, että osa potilaista on majoitettu lattialle patjapaikoille.
Vaikka ilmiöön on nyt kunnolla havahduttu, sen juuret ovat paljon koronaa syvemmällä. Nuoret aikuiset jäävät yhä useammin sairauseläkkeelle juuri mielenterveyssyistä.
Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian osastolla työskentelevä nuorisolääkäri Miila Halonen-Saari toteaa, että tilanne on vaikea. Osaston pitäisi olla se viimeinen paikka, kun muut palvelut eivät enää riitä.
– Koko kesä mentiin ylipaikoilla, vaikka heinäkuun viikoilla on aikaisempina kesinä ollut tyhjää tai vain muutamia nuoria.
Yksin pärjäämisen eetos uuvuttaa
Pitkän uran HelsinkiMissiossa, Aseman Lapsissa ja nyt Mielenterveyden keskusliitossa tehnyt Olavi Sydänmaanlakka miettii, että korona on nostanut etenkin nuorten, opiskelijoiden ja itsenäiseen elämään siirtyvien mielenterveyden haasteet tikunnokkaan.
Etäopiskelu, harrastusmahdollisuuksien väheneminen ja muutenkin kaventuneet sosiaaliset kuviot ovat lisänneet yksinäisyyttä. Kysymys on kuitenkin paljon pidempään muhineesta mielenterveyden kriisistä.
Sydänmaanlakka arvioi, että yksi suuri syy on yhä yksilökeskeisemmäksi muuttunut elämäntapa. Sen juuret ovat sotien jälkeisessä kovaa työntekoa ihannoivassa ajassa, joka käynnisti pärjäämisen ja yksin yrittämisen eetoksen.
– Samaan aikaan tapahtui yhteisöllisyyden hajoamista. Ihmiset olivat arjessaan yhä enemmän yksin. Sellainen kehitys on ollut valtavan pitkä ja korona-ajasta löytyy kyllä samanlaista yksinäisyyttä vahvistavaa kierrettä.
Nuorisolääkäri Miila Halonen-Saari on samoilla linjoilla. Tilanne on kehittynyt huonompaan suuntaan ainakin 10 –15 vuoden ajan.
– Eriarvoistumisesta ja hyvinvoinnin jakautumisesta on puhuttu jo iät ja ajat. Koulutuspolitiikkaan tehdyt päätökset ovat vielä ruokkineet sitä, että ne joilla on resursseja, jaksavat porskuttaa ja ne joilla on haasteita, vajoavat vielä syvempään huono-osaisuuteen.
Halonen-Saari toteaa, että nuorisopsykiatrian odotetaan siivoavan sellaista sotkua, joka on ennen kaikkea yhteiskunnallinen ongelma.
– Emme me siihen kyllä yksin kykene. Nyt yritämme ratkaista lääketieteen keinoin ongelmaa, joka ei alun perin ole lääketieteellinen.
Koko järjestelmä kaipaa uudistumista
Kun Milla Malin uupui lukio-opintojensa aikana, jouduttiin hänen opintosuunnitelmansa laittamaan uusiksi moneen otteeseen. Välillä tilanne näytti valoisammalta, mutta yliopistossa uupumus kävi taas ylivoimaiseksi. Opettajaksi opiskeleva Malin sai huomata, ettei apua niin vain olekaan tarjolla.
– Kyllähän jonoista niin paljon oman ikäisten keskuudessa puhutaan, että osasin sitä odottaakin, mutta kyllä se vaikeus lyö päälle, kun koittaa apua hakea eikä saakaan. Se tuntuu raskaalta ja isolta pettymykseltä.
Vuosi sitten tilanne oli niin paha, että Malin kärsi rytmihäiriöistä eikä kyennyt palautumaan nukkuessaankaan. Puolen tunnin sienireissun päälle piti ottaa kahden tunnin unet. Hän kuvailee tilannetta pitkään ja hartaasti rakennetuksi loppuunpalamiseksi.
Uupuminen ei ole opiskelijamaailmassa lainkaan harvinaista.
– Tuntuu siltä, että kaikki ovat uupuneita ja helisemässä. Kaikki kärsivät taakasta. Siihen liittyy jopa kilpailua siitä, kuka kärsii eniten ja tekee eniten järjestöhommia.
Odottakaas, kun pääsette työelämään. Se vasta on hirveää!
Milla Malin
Painetta kuuluu myös opettajien ja vanhempien kollegoiden taholta.
– Sanotaan, että ei tämä vielä ole mitään. Odottakaas, kun pääsette työelämään. Se vasta on hirveää! Minua kauhistuttaa se asenne, että on jonkinlainen ihanne, että voidaan huonosti, Malin huokaa.
Jos opiskeluaika oli aiemmin vapaata ja rentoa itsensä sivistämistä, on se Malinin mukaan nykyisin siitä kaukana. Hän puhuu opiskelijoista tuotantokappaleina.
– Ennen oli mahdollista mennä opiskelemaan kehittääkseen itseään. Nyt minä kehityn yhteiskuntaa varten.
Opiskelijajärjestöjen puheenjohtajat ovat nostaneet esille nuorten raskaan opintopolun, kun samaan aikaan pitäisi tehdä paljon töitä rahoittaakseen elämänsä. Malin on samoilla linjoilla. Syyt ovat syvällä rakenteissa ja tehdyssä koulutuspolitiikassa. Koko koulutusjärjestelmä kaipaisi remonttia.
– Opiskelijat oirehtivat näkyvimmin, mutta jos ylimmäinen rahoittaja kiristää yliopistoa, yliopisto kiristää laitoksiaan, laitokset kiristävät henkilökuntaansa ja henkilökunta yrittää puskea opiskelijat hinnalla millä hyvänsä valmistumaan, että saisivat pitää työpaikkansa, niin se on itseään toistava kierre.
Ei mitään lumihiutaleita
Toisinaan nuorten mielenterveysongelmia yritetään lakaista maton alle vähättelemällä. Syytetään sukupolvea herkiksi lumihiutaleiksi, jotka eivät kestä elämän realiteetteja.
Myös Milla Malin on saanut kuulla ihmettelyä siitä, mikä nuoria uuvuttaa, kun maailma on mahdollisuuksia täynnä.
– Sellainen asenne saa miettimään, onko koko meidän ikäluokkamme huono, kun emme kestä tätä elämää, vai olisiko vika sittenkin yhteiskunnassa.
Nuorisolääkäri Miila Halonen-Saari ampuu lumihiutaleväitteet heti alas.
– Ongelmat ovat oikeita. Se herkkyys, jota tämä nuorten sukupolvi ilmaisee, on heidän vahvuuttansa. Toivon, että he ovat niitä ihmisiä, jotka mullistavat maailmaa ja yhteiskuntaa inhimilliseen ja kunnioittavaan suuntaan.
Odotettavissa kallis lasku
Mielenterveyspommissa on kyse myös rahasta. OECD arvioi vuonna 2018, että heikentyneen mielenterveyden vuosikustannukset Suomelle ovat 11 miljardia euroa.
Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka muistuttaa, ettei tilanne ole koronan vuoksi paranemassa, päinvastoin.
– Nyt kaivataan tekoja ja varautumista siihen, minkälainen mielenterveyskriisi tai kertymä meille jää koronan seuraamuksena. Jos tilanne on jo nyt ruuhkautunut, niin ei se tästä helpota. Nyt täytyy panostaa eritoten nuorisoon, että he saavat hoitoa nopeasti, helposti ja matalalla kynnyksellä.
Toivoisin nuorille kasvurauhaa.
Miila Halonen-Saari
Miten mielenterveyspommi sitten voitaisiin purkaa? Jos Miila Halonen-Saari saisi päättää, hän aloittaisi puuttumalla lapsiperheköyhyyteen ja koulukiusaamiseen. Molempien vaikutukset näkyvät selvästi nuorisopsykiatrian osastolla. Kolmanneksi hän toivoisi nuorille kasvurauhaa.
– Haluaisin lisätä ymmärrystä nuoruusiän erityisyydestä ja siitä, että nämä nuoret ovat täydellisiä kaikkine keskeneräisyyksineen ja ovat oppimassa itsestään ja tästä maailmasta tärkeitä asioita. Kaikelle sille pitäisi antaa rauha, eikä sitä tänä päivänä ole. Nuorten paineita on vähennettävä.
Olavi Sydänmaanlakka haluaisi näiden toimien lisäksi purkaa etenkin nuorten elämänpiiriä rajoittavia koronarajoituksia niillä keinoilla, kuin se on mahdollista. Hän haluaisi myös madaltaa kynnystä mielenterveyspalveluiden saamiseksi.
– Terapiatakuu varmistaisi, että apua on saatavilla jo heti siinä ensimmäisessä kohtaamisessa hoitotapahtuman käynnistyessä.
Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 4.9. kello 17.10 ja sunnuntaina 5.9. kello 9.10 sekä Yle Areena.
